Sartsa valmentajana

Sartsa valmentaja, on niitä parempiakin yhdistelmiä nähty!
Millainen valmentaja olen omastamielestäni; liian kiltti. Tätä harvat uskoo, koska olen aikaa hyvä muuten pitämään kuria yllä. Mutta reeneissä se ei jotenkin toimi. Suurin "syy" on lasten vanhemmat kentän laidalla. Jotenkin on vaikea komentaa lasta jonka äiti on siinä 5m päässä. Joten asian olen ratkaissut sillä että minä menen valmentamaan vastakkaiseen nurkkaukseen, jolloin tarkkaileviin silmiin jää hieman enemmän välimatkaa. Tämä tosin ei varsinkaan salissa onnistu, ja kiitokset vaan kokeneemmalle kolegalle, joka pitää huolen, että tietyn väliajoin joudun siihen vanhempien silmien eteen. Kiitos tästä! =D

Ja kaikki tämä johtuu huonosta itsetunnosta. En usko itseeni että valmennan tätä asiaa oikein. Tämä tosin osittain tottakai johtuu vähäisestä kokemuksesta, ja nuoresta iästäni. Valmentanut olen nyt reilun vuoden, ja viime kesä oli kyllä todella hyvää harjoitusta valmentajana. Kesäkuun olin pallokoulussa, heinäkuun puolesta välistä eteenpäin syksyyn asti 05- ja 07-poikien mukana. Loppu kesä mentiin siis noin 6h valmentamsita per viikko. Plus tietenkin turnaus päivät lisäksi. Uskon että tämä ongelma pikku hiljaa häviää. Ja varsinkin kun pääse tutustumaan paremmin poikien vanhempiin, ei sitä valmentamistakaan tarvitse enään niin paljoa jännittää. Tosin pientä arvostusta pitäisi saada pojilta, mutta eiköhän sekin tässä onnistu! =) Kun tutustuu uusiinkiin poikiin paremmin. Alkaa kaverisuhde syntyä joka pojan kanssa. 

Loppu syksytä pääsin myös valmentajakoulutukseen Varalaan, ja olen nyt suorittanut puolet D-tasosta. Takana on maalivahtiharjoittelu ja taidon opettaminen. Ja toivottavasti ensi syksynä pääsen suorittamaan loput eli taitavuus ja kaikista tärkein ja vaativin eli pelikäsityksen opettaminen. Koulutus päivät ovat olleet oikein ikimuistoisia! Sama runko oli molemmilla kerroilla, joten juttukin luisti oikein mukavasti toisella kerralla. Olin molemmilla kerroilla ainut viisaamman sukupuolen edustaja, ja sekä tietysti kaikista nuorin. Ei se mitään, hauskaa oli joka tapauksessa, ja paljon puupäähän tarttui tietoakin! (Y)

Tavoitteet valmentajana:
Valmentaa totta kai maajoukkuetta! Vitsi vitsi. Joskus tulevaisuudessa saada suoritettua C-taso, mutta siihen menee vielä muutama vuosi. Voi olla että valmentaminen jää vähemmälle, kun lukio loppuu. Sillä silloin eteen tulee muutto toiselle paikkakunnalla, ja uuden ja haastavamman koulun aloittaminen. Ja jos silloin itse pystyn pelaamaan, on oma pelaaminen tärkeämpää. Valmentaa voin sillä hajonnellaa polvellakin! Nyt alkaneella kaudella on tavoite kehittyä, ja toivonkin että saan rinnalleni vastuuvalmentajaksi kokeneen valmentajan, jolta saisin mahdollisimman paljon oppia. Viime kaudella parinani toimi B-tason suorittanut kaveri, joten hänelle kiitokset viime kaudesta ja toivottavasti vielä joskus valmennetaan yhdessä, sitä maajoukkuetta tietenkin! =D

Monet luulevat että valmentaminen korvaa pelaamisen. No mun kohdalla näin ei ole. Mä en saa mistään muusta tekemisestä niin suurta iloa ja nautintoa kuin pelaamisesta. Valmentajana nautin kun näen että pelaajat onnistuvat henkilökohtaisesti, ja kaikken parasta on kun onnistumme joukkueena! Se oli sitten ihan sama voitettiinko vai hävittiinkö, mutta jos pelasimme joukkueena toinen toistaan tsempaten, se on parasta! Kentällä tehtiin asioita joita oli pari edellistä viikkoa treeneissä treenattu, ne ovat parhaita hetkiä valmentajana. Kun pojat ovat tajunneet ja sisäistäneet asioita.

Tässä hieman tarinaa meikäläisestä valmentajana. Saa kysyä ja kommentoida ja antaa vinkkiä! =)
Meitsin päivä jatkuu matikan kokeisiin lukemalla. Valitettavasti flunssa ei ota edelleenkään hellittäänkseen, joten ilman treenejä mennään edelleen... Sartsa kuittaa ja kiittää!

FJK 05-pojat