Ilman otsikkoa

Muhun on varmaan iskenyt joku valmennus kärpänen. Ja intoa vaan lisäsi sunnuntaina voitettu harkkapeli, hyvä me! Koko ajan mielessä pyörii erilaiset harjotteet ja ideat mitä vois tehdä. Erittäin ärsyttävää tää on koulussa kun kerran päivässä yrittää keskittyä edes hieman kiinnostavaan aineeseen, niin eiköös pyöri joku futis treeni päässä. No ainakin pitäisi sunnuntain reenien suunnittelu käydä nopiasti.

Tämä kuukausi on kohta taputeltu pakettiin, niin tässä voisin iskeä vähän faktoja pöytään treeni laiskasta kuukaudesta. Suurin syy on toisella viikolla tehty Berliinin reissu. Mutta siis. Tähän päivään mennessä 32 tuntia reeniä, ja kaksikymmentä treeni kertaa. Salilla vaan viisi tuntia! Häpeän itseäni! Pyörälty on reilut kymmenen tuntia ja sellaset 240km mittarissa. Loput on sitten jotain satunnaisia lajeja, esim. koulun liikka tunneilla. Tunnillisesti ihan ok kuukausi. Mutta mitä on tehty ei vastaa kyllä yhtään sitä mitä pitäisi olla tehtynä. Joten suunnitelma ensi kuullle on. "Raaka" viikko suunnitelma: väh. 3 salia, 1-2 vesijuoksua, 1 Flowride Gruiser/Cardio, pyöräilyä noin 80-100km ja lisäksi koulun liikka tunnit kolme kertaa. Lisäksi olisi hyvä vetästä kerran viikkoon palauttava/huoltava treeni. Ja mitä pitäisi parantaa joka päivä on se mun suurin vihollinen venyttely. Helppohan se olisi yhdistää aina iltaisin samaan pakettiin kun kylmää polvea, mutta jotenkin se aina vähän jää. Mitä nyt ohje on 5krt päivässä venyttää ainakin vasenta jalkaa...

Huomasin tuossa pihalla pallon kanssa leikkiessä että kuinka surkea mun vasuri on. Siis oikeesti. Pomputtelussa menee ihan ok. Sellanen tönkköhän se on, mutta kyllä sillä nyt pomputtelee ihan kohtuullisella menestyksellä. Niinkin yksinkertainen potku kuin maalivahdinavaus käsistä. En ole siis potkinut mitään puolen kentän avauksia vaan, tiiliseinää vasten parin metrin päästä. Oikeella onnistuu hyvin, näppärästä kuten aina. Loistava idea on kokeilla sama vasurilla. Ennen kun edes tipun palloa ensimmäistä kertaa käsistäni mietin että tää on nyt jotenkin outoa. Ekan potkun jälkeen huomaan, kuinka paljon koordinaatio kyky on hävinnyt jalasta. Eihän se nyt mikään loistava potkujalka teknisesti ole koskaan ollut, mutta kyllä sillä ihan ok keskitykset on lähtenyt. Nyt on hyvä kun palloon edes osut! Lisää asiaa treenilistaan; koordinaatio treenit. Tikkaat tai jotain, mutta tää on jo naurettavaa jos ei futari meinaa palloon osua.


Ei tässä kummempia, samaa kaavaa jatketaan etteenpäin. Koulussa on alkanut joku kevät kiri... Terveystiedon tutkielman palautus kahden viikon päästä, ja mulla ei ole ydinkysymystä edes päätettynä, no aina ei voi voittaa =D Aihe on ainakin erittäin tuttu, jalkapallovammat. 

Sekametelisoppa

Kun pahimmasta "järktyksestä" futiksen suhteen on selvitty, on ajatukset suunnattu jälleen eteenpäin.
Uutta ajateltavaa tuli keskiviikon fysioterapiassa tuutin täydeltä. Esimerkiksi: sinä ruudun toisella puolella, seiso yhdellä jalalla peilin edessä, oletko suorassa? Vaihda jalkaa, oletko edelleen suorassa? Useimmalle harjoite oli itsestään selvyys. Niin minullekkin, oikean jalan suhteen. Vasurilla vinossa ollaan kuin Pisan kalteva torni konsanaan! Tästä lähdettiin liikkeelle keskiviikkona, ei hyvältä näytä... Seuraavaksi piti ihan vaan kävellä, välillä aina väännettiin ja tutkittiin jalkaa, iskettiin teippiä, vaikutusta parempaan ei juurikaan ollut. Äijä latelee vikoja ja ongelmia sitä mukaa mitä enemmän tutkii polveani. Ohjeita on annettu ja suurinpiirteinkin noudatettu! Matka on helvetin pitkä, luulin jo että enemmän olisi takana päin, mutta taidetaan olla sittenkin vasta alussa... Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Treenattu on tämä viikko lähinnä pyörällä, kevyt 70km jo takana ja huomenna sellaset vajaat 50km edessä. Salillekkin on palattu jalkojen suhteen varmaan kolmen viikon tauon jälkeen.  Paluu ei tosin ole ollut mikään kovin häikäisevä... Helmeenkin tarvis taas raahautua, saattaa mennä ens viikonloppuun, kiitos kolmen kokeen ensi viikolla! Ja niihinkin tarvis lukea eikä tuijottaa Potteria ja koneen ruutua...

 Tessa, Tersa, Tessu, Tesa... rakkaalla lapsella on monta nimeä! Meidän Tesu täyttää kohta kolme. <3 Mun paras kaveri, se kuuntelee aina, eikä ikinä väitä vastaan! Kaikki koiranomistajat tietävät tunteen, kun huudat omaa kultamussukkaa ja koira tulee häntä heiluen juosten luoksesi. Se on jotain loistavaa, ei turhaan sanota että koira on ihmisen paras ystävä! Aina kun astut ulko-ovesta pihalle, Tessa odottaa valmiina rappusilla ilmeellä: mitä tehtäisiin? Ihan sama mitä teet pihalla, se makaa vierellä ja vartio tekemistä. Oli sää mikä tahansa, mulla on aina lenkkikaveri. Jos mulla on huono päivä, menin lenkille Tesan kanssa ja katselen sen pönttöpään menemistä, niin pakosti alkaa naurattaa. Tai menen rappusille istumaan ja annan koiran tulla syliini, laitan naamani sen ihanan likaista turkkia vasten. Annan Tessan nuolla naamaani, se nuolee kaikki murheet pois päästäni!<3

Kymppipaita laitettu seinälle

Terveiset keväisestä Berliinistä! Reissu sujui oikein mallikaasti loppu kommelluksista huolimatta. Kerron reissusta enemmän kunhan saan loput kuvat kaverin kamerasta. =) Mutta tässä hieman esimakua kuvan avulla.



 Keskiviikkona joukkueella oli palaveri, jonka lopputulos ei ainakaan minua hymyilyttänyt. Joukkue lakkautettiin liian vähän pelaaja määrän vuoksi. Tämä oli oikeastaan jo arvattavissa kun treeneissä on ollut neljää kaveria, mutta kyllähän se silti on kova isku. Lause: "Se oli sitten siinä" kun tulee kännykän näyttöön ei kauheasti tehnyt mieli hyppiä sängyllä voiton voltteja.

Mä olen ehkä osittain sisäistänyt asian että maanantaina ei ole treenejä, niitä ei tule olemaan koko kesänä. Oikeasti kuitenkin vain toivon että herään tästä unesta ja kaikki on niin kuin ennen. Koska asun täällä syvällä metsässä, ei ole lähettyvillä muita joukkueita joissa pelata. Lähin taitaa olla Hämeenlinnassa ja sinne ei minua kukaan ole kuskaamassa, ja autokortinkin saan vasta syyskuussa.

 Hetki sitten iloitsin kun Mestareiden Liigan matsi näkyy hotellissa, mutta nyt koko potkupallo voisi painua maan alle. Tunne kun saat viestin Suomesta "se oli sitten siinä". Joukkue lopetettu liian vähän pelaaja määrän vuoksi. Olo on aika tyhjä. Mun kesähän ja muukin aika vuodesta on suunniteltu reenien ja pelien mukaan, niiden aikataulujen mukaan on eletty kahdeksan vuotta.

Suurin asia mikä mua on motivoinut kuntouttamaan polvea on päämäärä päästä pelaamaan. Nyt sitä ei enään ole. Miksi suostuin menemään helmeen vesijuoksemaan, menin sinne uudestaan ja uudestaan, juoksin sitä allasta edestakaisin ja mietin että jos tän avulla saan pelata niin kyllä mä tämän sitten teen. Suostuin olemaan monta kuukautta poissa treeneistä. Viimeiset neljä viikkoa kaduttaa eniten, jos olisin tiennyt että ne olisivat viimeiset mahdollisuudet treenata, mua ei olisi saanut Eerikkilästä pois raahaamallakaan! Olisin ollut valmis hajottamaan polvea lisää. 

 Usein mulle toitotetaan että joka asiasta on etsittävä jotain positiivista, löysin tästä jopa jotain sellaistakin. Nyt mulla ei ole mitään kiirettä saada polvea kuntoon, tai siis tämän nyt voi ymmärtää monella tavalla. Tottakai haluan sen mahdollisimman nopeasti kondikseen. Kun oli vielä tavoite pelata kesäkuussa, nyt sellaista tiettyä aikaa ei ole. Koittakaa tehdä omat johtopäätökset! =D Tämä ei todellakaan tarkoita, että tässä alettaisiin löysäilemään, ja vetämään lonkkaa kun ei ole oikeastaan enään mitään tavoitetta/maalia. Tämän pitäisi olla koko loppu elämän projekti, tavoitteena toimiva polvi. Mutta mun korvaan toi ei kuullosta ns. tavoitteelta. Täytyy olla joku kunnon maali mihin tähdätä. Nyt ongelma vain on, mikä se maali on??


Nyt kun arki alkaa taas pyörimään, se tulee varmasti muuttumaan paljon. Tuskin tajuan edes kuinka paljon. Nyt voi itse päättää millon treenaa, kun futiksessa on tottunut että tietty päivä, paikka ja aika. Tästä voi tulla vielä ongelma, kun ei ns. ole pakko lähteä treenaamaan. Ja varsinkin kun ei ole ketään kenelle olisit tilivelvollinen, eli valmentajaa. Nyt se pitää itse potkia itseään liikkeelle, saapi nähdä miten varsinkin kesällä onnistuu!

Paita jäädyttetty sängyn päätyyn

Keskiviikko iltana musta tuntu pahalle, torstai aamuna kun kaupungilla näit jotain futikseen liittyvää alko vaan vituttaan. Tällä hetkellä olo on vaan tyhjä. Päivällä pomputtelen sen verran mitä pystyin palloa nurtsilla ja mietin että se nyt oli sitten siinä. Heikkilä + pinkit bopot + 10 paita + jalkapallo-ottelu, se yhdistelmä ei tule enään toteen moneen kuukauteen, voi olla jopa vuosiin. Tuttu ja turvallinen joukkue on hajonnut, elämä jota elin kahdeksan vuotta on takana päin. Jalkapallo oli, on nyt ja tulee aina olemaan suuri osaa elämääni. Sen "muoto" taitaa nyt vain vaihtua. Nyt on hyvä kohta kiittää ensinnäkin valmentajia, joukkue kavereita joita on ollut monia vuosien varrella. Kahdeksan vuotta sitten kun aloitan ja nyt kun se on loppu oikeastaan yksi kaveri on tallannut vierelläni sen koko matkan. Emmi "Team Löysä" never death!!<3 Kiitän FJK:ta, olen kantanut pelipaitaa suurella kunnialla ja ylpeydellä! Kiitän tottakai vanhempiani teidän rahoilla ja ajalla sain harrastaa juuri sitä mitä halusin! Nyt se on vain loppu. Asian sisäistäminen kestää vielä viikkoja. Mutta on pakko kääntää uusi lehti historian kirjassa!

Luovuttaminen ei kuulu sanavarastoon!

Karkuun koeviikkoa! ;)

Oma loma paras loma. Otettiin kaverin kanssa pientä etäisyyttä koeviikkoon ja lähdettiin Syötteelle hiihtämään ja laskettelemaan kolmeksi päiväksi. Hiihdettyä tuli reilut 25km, ja tätähän ei äiti usko.
:D Maanantai sitten pyhitettiin polven tappamiselle eli laskettelulle. Ekaa kertaa tuntureilla laskettelemassa, ja oli kyllä aika hienot maisemat ja loistavat rinteet! Kyllä mä jotenkin hommaan itteni ensi hiihtolomalla sinne Rukalle!!

Tässä kun on jo tullessa istuttu vajaat 800km ja koti matkaakin edessä vielä useampi satanen, on ollut aikaa miettiä asioita. Kun lokakuussa astuin sairaalasta ulos en olisi IKINÄ arvannut kuinka kauan kuntoutus vie aikaa! Fyssarin mukaan puhuttiin parista max. kolmesta kuukaudesta. Ja sitten olisin takaisin normi futis hommissa. Helmikuussa olin melko paljon mukana reeneissä, sekä maaliskuun ensimmäiset pari viikkoa. Missään vaiheessa ei ole pystynyt pelamaan edes treeneissä. Kaikesta intohimostani ja "taidoistani" olen voinut antaa joukkueelle ehkä 50%. Kausi alkaa viiden viikon päästä, ja mitä mä olen tehnyt viimeiset viikot?

Tasan kolme viikkoa sitten olen viimeksi koskenut nappiksiin. Palloa on tullut aina ohi mennen pomputeltua. Tulehduksen paraneminen vei pari viikkoa, se aika vesijuostiin. Viikko sitten paluu salille, vain muutama juttu jaloilla, niin kevyillä painoilla että itteeni vai nauratti katsoa niitä. Illalla sitten polvi kuin pallo ja niin maan perusteellisen kipee... Siinä sitten oli pakko jotain keksiä ja päädyttiin kuukauden ajaksi pelkkää pyöräilyä ja vesijuoksua. Salille nyt ei ainakaan vielä uskalla mennä, ehkä sitten Berliinin reissun jälkeen. Päätös tästä oli varmasti paras mitä tähän paikkaan voi tehdä, mutta kyllä aika raskas henkisesti. Kesä tulossa ja sitä perhanan palloa pitäisi päästä potkimaan. Juoksulenkillekkin olisi mukava mennä, mutta hoidetaan noi lenkit sitten pyörällä.

Välillä on taas miettinyt että millä helkutilla löydän tästäkin hommasta jotain positiivista. Kun katsoo Barcan peliä jääpussi polvessa, ja mietin että huomenna taas helmeen. On positiivisuus just niin kaukana kun pippuri kasvaa. Missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä että heitetään hanskat tiskiin, ei todellakaan! Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, aina löytyy lisää motivaatiota mennä sinne helmeen, vaikka vesijuoksu on niin syvältä, mutta jos sen avulla saa polven kuntoon, niin ei ole vaihtoehtoja! Sekä luotto ja usko omaan tekemiseen nousee viikko viikolta. Homma hoidetaan just niin himaan!

Tästä viikosta tulee melko kiireinen reenien suhteen. Tänään jossain illan suussa vasta kotona, siinä tarvisis sitten lähteä susia uhmaaman vielä pyörälenkille. Huomenna sitten koulussa luvassa Flowride, ja siitä sitten helmeen salille ja juoksen. Ja illalla luvassa valmennus hommia. Voi olla jos ilma on suotuisa että polkasen aamulla sinne kouluun. Torstaina sitten voisi vetästä piitkän pyörälenkin. Perjantai on hyvä päivä pyöräillä kouluun ja käydä helmessä koulun jälkeen. Viikonloppu menee sitten Eerikkilässä ainakin sunnuntai ja ehkä pitäisi pakatakkin koska maanantaina 03.00 bussin nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Berliiniin sitten perjantaihin asti! Pelkkää reissaamista tällä hetkellä, kotona välillä käydä pesemässä vaatteita. (Y)

PS. Muutamat kuvat tulossa kun pääsen koneelle! :)