Vinkki, älä tule kipeäksi!

Neljä päivää tekemättä yhtään mitään, ja voin sanoa että tää ei sovi mulle! Oon mä aikasemminkin huomannut että liikkumattomuus vaikuttaa mielialaan, mutta... Ensimmäistä kertaa koko 4kk aikana aamulla herätessä eka ajatus oli: ei tästä tuu mitään, tää on ihan turhaa! Ei susta tule enään hyvää futaria, et sä oo tarpeeks hyvä.

Nyt huomaan että mulla on liikaa aikaa. Koulussa koeviikko, päivät kestää vaivaiset pari tuntia. Polven ja käsittämättömän sitkeän flunssan takia pakko istua "lukemassa" kokeisiin. Mulla on liikaa aikaa miettiä asioita. Ja se ei oo hyvä asia.

Mä oon jopa miettinyt, että mitä jos tää futis olis tässä. Polven totta kai laittaisin niin hyvään kuntoo kuin vain mahdollista. Mutta voisko elämä olla jotain muuta kun potkupalloa? Niin, kyllä se voisi olla. Mä nyt vaan oon pikku hiljaa tajunnut, että tuskin tästä tulee niin hyvää, kun tää joskus oli. Siis sellasta kivutonta. Niin mä oon kaks kautta pelannu niiden kipujen kanssa. Ja en nauti siitä niin paljon kuin haluisin. Se on ihanaa siihen asti että menee illalla sängylle makaamaan ja ne säryt alkaa ja kestää seuraavaan päivään vähintään. Mä nautin siitä huolimatta pelata, mutta onko se pitkällä tähtäimellä järkevävää, no tuskin! Mutta nää asiat ratkee sitten kuukausien päästä, kun pääsee kunnolla testaan polvea reeneihin. Toivo elää, aina!

Eiks aina oo hyvä olla varasuunnitelma? Mun suunnitelma on... Ei mitään tietoo! Sanotaan että etsi toinen laji mikä on polvelle kivuton ja sä tykkäät siitä. No siinähän se on! Kai mä nyt oisin vaihtanut jo lajia, tai ainakin harkinnut jos sellanen olis! Ok, sali. Mut ei se iske niin syvälle, ainakaan vielä. Kaipaan muita ihmisiä ympärille, joukkueen. Joukkue tsemppaa toisia, asiat tehdään yhdessä, tiimi henkeä. Siitä mä tykkään ja sitä mä tuun kaipaamaan! On mulla yks laji, jääkiekko! Jos sydämmeni ei olisi jalkapallo, siellä olisi kiekko. Taidan liittyä johonkin höntsä porukkaan heti kun mittarissa on 18w! =D

Älkää käsittäkö väärin, en ole antamassa periksi! Mua vaan hieman *ituttaa olla kotona tekemättä mitään. Polvi kuntoutus on numero uno! Tässä kun ei kauheasti muita urheilullisia tavotteita voi asettaa, niin tämä saa kelvata. Eikä tää oo enään sellasta pakko pullaa kun alussa tuntu olevan. Nyt on kiva huomata, hei kattos. Meitsi teki tossa just 15 kyykkyä, viime kerrasta oli aikaa sellaset 6kk. =D Nyt vaan odotellaan että flunssa helepottaa. Ja liian tiukasta treenaamisesta kipeytynyt polvi antaa anteeksi minulle, ja suostuu taas olemaan samaa mieltä asioista! xD Miten niin aina "hieman" innostun kun saan tehä jotain uutta? xD Hei, eks te oo oppinu viellä että kun näytät jotain uutta, anna tarpeeksi tarkat rajoitukset! xD No ens kerralla tiedän!

Ja tämän postauksen idea oli? =D En mä tiiä! Pointti oli älä hajota ittees, ni ei tarvi miettiä syvällisiä!

Ja näin...
Äijä osaa hommansa! =D