"Viimeinen varoitus"

Kolme kuukautta on jo kulunut nilkan leikkauksesta! Jo vai vasta, pitäisi itsekkin välillä tajuta, että ehkä se on enemmän vasta yhdeksän viikkoa sitten kömmin pois Tyksistä, ja seitsemän viikkoa sitten sain luvan kävellä ilman keppejä! Kauhea kiire pystyä tekemään sitä ja tätä, palata normaaliin reeniarkeen. Edellis kerralla fyssari kysyi kaunko käytin keppejä. Totesin, että kipsin poiston jälkeen varmaan pari päivää sisällä ja neljä ulkona. Kuulemma jotkut tulevat vielä seitsemän viikonkin jälkeen keppeihin tukeutuen fyssariin. Totesin vain, että lääkäri anto luvan jättää pois kun ei enää tarvitse käyttää. No tämä nyt ehkä hieman kostautui näin jälkikäteen ajateltuna, koska vasta kolmen kuukauden jälkeen astun nilkalla tavallisesti. Kuulemma tämä kesti todella kauan pidempään kuin normaaleissa tilanteissa.

Kuitenkin ahkeralla nilkan jumppaamisella olen kuitenkin päässyt tähän tilanteeseen. Kehuja saan aina tunnollisesta reenaamisesta/käsittelemisestä, koska hermojen ja jänteiden hierominen ei ole mitään mukavaa puuhaa, mutta jokainen minuutti on kannattanut! Ollaan päästy tilanteeseen, jossa mikään ei ole enään kiellettyä! Juoksemisen saa vihdoin aloittaa luvan kanssa, jos ens kesänä jaksais kentällä vaikka juostakki! Hiihtäminen, kuntosali, pumppi, sisäpyöräily, vesijuoksu, uinti, luistelu ovat kaikki lajeja joissa ei tärähdystä tule eli erittäin suositeltavia. Pikku hiljaa lisäillään asteittain juoksua ja pallon kanssa tehtäviä reenejä. Puolityhjällä pallolla metrin päästä seinään sisäsyrjäsyöttä onnistuu jo parinkymmenen minuutin ajan. Nilkkapotkuun on siis hieman vielä matkaa!

"Nyt aletaan sit reenaa tosissaan" tarkoitti siis lähinnä nilkan suhteen kovenevia harjoitteita, eikä näin ylipäätänsä reenimäärien lisääntymistä, tosin siltä nyt ei voida välttyä. "Jäitä hattuun Sara! Mä tiedän kuinka tunnollinen oot reenaan muuten ja näiden harjotusten suhteen. Kyllä se nähtiin polven kanssa ja nyt tulos, on saakutin hyvä polvi tolla nivelellä ja liikeradalla! Kuitenkin, jos sä tuut kolmen viikon päästä tänne tulehtuneella nilkalla ni!" (En tiennyt kuinka murhaavan ilmeen kaveri edes osas tuottaa!) Tänäänkin todettu, ei se määrä vaan se mitä tekee!

Kipsin poiston jälkeen ja tänään

Otsikon lausahdus "viimeinen varoitus" kuuluikin fyssarilta sen jäkeen, kun hän sai kuulla etten ole käyttänyt nilkkatukea reenatessa moneen moneen viikkoon. Tässä kohtaa itsensä puolustelu on turhaa. "Ymmärrätkö sä, että jos tää nilkka nyt nyrjähtää uudelleen se on sit oikeesti hyvästit futikselle ja aikamonelle muullekkin urheilulajille?! Oot saanu jo aika monta keltasta korttia ja punasella lentää sit lopullisesti vaihtopenkille!" Tuon jälkeen meikäläinen meni suht hiljaseks vaikka läppä yleensä fyssarin kanssa lentää koko ajan ja joka asiasta. Tapa käsitellä ikäviä asioita. Vaninkoja voi sattua, mutta ehkä ei turhaan kannattais ottaa riskejä nilkan suhteen. Joudun siis ehkä jopa nöyrtymään ja kaivamaan sen tuen jostain esille. Ensin kyllä kokeilen kinessioteippejä, ennen kuin luovutan taistelun nilkkatueka vastaan!

Dreams reality

Unelmia, haaveita, saavutettavia tavoitteita. Työtä, työtä ja työtä. Työtä, jotta jonain päivänä tavoitteet saavutetaan ja unelmat käyvät toteen. Kaikilla on unelmia, se on totta. 

Mun tavoite on viimeiset pari vuotta ollut päästä opiskelmaan luokanopettajaksi, mieluiten Raumalle. Viime keväänä pääsin Joensuun soveltaviin asti, mutta se töppäsi sitten siihen. Ensi keväänä on pakko oikeesti lukea VAKAVA kunnolla, eikä puolivaloilla niinkun viime keväänä. Soveltavuuskokeisiin ei nyt hirveästi voi itse vaikuttaa, jokainen kun on sellainen kun on. Ei sinne esittämään kannata lähteä. 

Varasuunnitelmani on, jos yliopiston ovet eivät vieläkään aukea, on käydä koulunkäyntiohjaajan koulu loppuun ja sitä kautta päästä työelämään kiinni. Ja pois täältä susirajan takaa. 

Unelmani on jonain päivänä päästä/pystyä pelaamaan jalkapalloa korkeammalla tasolla. Viime talvena sain pientä maistiaista Härmästä ja naisten kakkosesta. Olis ollut mahkuja päästä joukkueeseen mukaan ja ilman muuta jossain vaiheessa auvauskokoonpanoon. Kuitenkin rahatilanne, ajomatka Hämeenlinnaan neljä tai viisi kertaa viikossa ja sekä tammikuussa futsalissa mennyt nilkka saivat minut jäämään kesäksi Sovon höntsäporukkaan. Harmittaa, muttei paljoa. Unelma elää yhä! Unelman lähemmäksi pääseminen vaatii ensi keväänä kouluun pääsemistä, koska sen avulla pääsisin muuttamaan isompaan kaupunkiin. 

 Tavoitteen avulla kohti unelmaa!

Jalkapallon pelaamiseen tällä hetkellä on vielä kohtuu pitkä matka. Perjantaina koskin palloon ekaa kertaa leikkauksen jälkeen eli seitsemään viikkoon. Hieman "kierrän" lääkärin puheita alkuvuodesta, mutta ei se nyt ainakaan pahemmaksi mennyt, joten no panic. Kymmenen minuuttia oli ekalla kerralla aivan tarpeeksi, tunsin vain kuinkan jalka vain väsyi ja nilkka alkoi turvota. Ehkä parin viikon päästä pystyy jo vartin syöttelee! Videon taustalla Nikolai Alhon biisi Standing Right Here on jotenkin niin osuva tähän paikkaan! Sanoitus kertoo kaiken!

Fyssarissa ei olla oikein päästy omasta mielestäni kunnolla asiaan (lue treenamaan), koska leikkausarpeen kiinnittynyt hermo on vienyt kaiken ajan. Sitä on nyt hierottu sieltä sun täältä ja koitetaan jos se nyt lähtis ilman puukkoja siitä irti. Jumissa oleva hermo, kun on vienyt tunnon jalkapöydän ulkosyrjästä heikkoa kosketustuntoa lukuunottamatta. Joulun ja uudenvuoden pyhien jälkeen, jos tilanne on ennallaa joudutaan jopa miettimään hermon irroittamista leikkaamalla. Tämä tieto on saanut meikäläisen hieromaan haavaa joka päivä entistä reippaammin! Myös nilkan jäykkyys varsinkin sivuttissuunnassa on jotain niin jäätävää, että fyssaria melkein jo huvittaa. Ei se vaan taivu!

Tänään oltiin parin kaverin kanssa pumpissa itse kukin piitkän tauon jälkeen! Tunnin loputtua oli aika voittajafiilis jälleen. Painoja vähensin muutamalla kilolla vain kyykyssä ja selässä, koska peloteltiin rankasta selkäbiisistä, mitä se todellisuudessa ei ollut. Hyvin ois pärjänny vanhoilla painoilla! Askelkyykky leikattu polvi edessä ja leikattu nilkka takana oli liike jonka alkulämmittelyssä sain tehty viisi kappaletta, joten suosiolla tein normi kyykkyjä. Siihen täytyy palata salilla rauhassa ajan kanssa, jotaa ensinnäkin tasapaino taas löytyisi oikealle jalalle takaisin. 

Pikku hiljaa askel kerrallaa päästään kohti mulle normaalia reenimäärää ja -ohjelmaa. Huomenna kutomolle ekaa kertaa pyöräilytunnille testaileen nilkan kestävyys! Salilla pääsee joka viikko lähemmäksi normaalia rytmiä. Joulun jälkeen suuntaamme kaveri porukalla Syötteelle viikoksi ja toivottavasti fyssarilta irtoo lupa ainakin hiihtämiselle. Luistelun ja laskettelulle ei varmaan vielä lämmitä sieltä suunnalta. Uuden vuoden jälkeen päästään varmasti jo juoksu hommiin takaisin.