keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sartsa valmentajana

Sartsa valmentaja, on niitä parempiakin yhdistelmiä nähty!
Millainen valmentaja olen omastamielestäni; liian kiltti. Tätä harvat uskoo, koska olen aikaa hyvä muuten pitämään kuria yllä. Mutta reeneissä se ei jotenkin toimi. Suurin "syy" on lasten vanhemmat kentän laidalla. Jotenkin on vaikea komentaa lasta jonka äiti on siinä 5m päässä. Joten asian olen ratkaissut sillä että minä menen valmentamaan vastakkaiseen nurkkaukseen, jolloin tarkkaileviin silmiin jää hieman enemmän välimatkaa. Tämä tosin ei varsinkaan salissa onnistu, ja kiitokset vaan kokeneemmalle kolegalle, joka pitää huolen, että tietyn väliajoin joudun siihen vanhempien silmien eteen. Kiitos tästä! =D

Ja kaikki tämä johtuu huonosta itsetunnosta. En usko itseeni että valmennan tätä asiaa oikein. Tämä tosin osittain tottakai johtuu vähäisestä kokemuksesta, ja nuoresta iästäni. Valmentanut olen nyt reilun vuoden, ja viime kesä oli kyllä todella hyvää harjoitusta valmentajana. Kesäkuun olin pallokoulussa, heinäkuun puolesta välistä eteenpäin syksyyn asti 05- ja 07-poikien mukana. Loppu kesä mentiin siis noin 6h valmentamsita per viikko. Plus tietenkin turnaus päivät lisäksi. Uskon että tämä ongelma pikku hiljaa häviää. Ja varsinkin kun pääse tutustumaan paremmin poikien vanhempiin, ei sitä valmentamistakaan tarvitse enään niin paljoa jännittää. Tosin pientä arvostusta pitäisi saada pojilta, mutta eiköhän sekin tässä onnistu! =) Kun tutustuu uusiinkiin poikiin paremmin. Alkaa kaverisuhde syntyä joka pojan kanssa. 

Loppu syksytä pääsin myös valmentajakoulutukseen Varalaan, ja olen nyt suorittanut puolet D-tasosta. Takana on maalivahtiharjoittelu ja taidon opettaminen. Ja toivottavasti ensi syksynä pääsen suorittamaan loput eli taitavuus ja kaikista tärkein ja vaativin eli pelikäsityksen opettaminen. Koulutus päivät ovat olleet oikein ikimuistoisia! Sama runko oli molemmilla kerroilla, joten juttukin luisti oikein mukavasti toisella kerralla. Olin molemmilla kerroilla ainut viisaamman sukupuolen edustaja, ja sekä tietysti kaikista nuorin. Ei se mitään, hauskaa oli joka tapauksessa, ja paljon puupäähän tarttui tietoakin! (Y)

Tavoitteet valmentajana:
Valmentaa totta kai maajoukkuetta! Vitsi vitsi. Joskus tulevaisuudessa saada suoritettua C-taso, mutta siihen menee vielä muutama vuosi. Voi olla että valmentaminen jää vähemmälle, kun lukio loppuu. Sillä silloin eteen tulee muutto toiselle paikkakunnalla, ja uuden ja haastavamman koulun aloittaminen. Ja jos silloin itse pystyn pelaamaan, on oma pelaaminen tärkeämpää. Valmentaa voin sillä hajonnellaa polvellakin! Nyt alkaneella kaudella on tavoite kehittyä, ja toivonkin että saan rinnalleni vastuuvalmentajaksi kokeneen valmentajan, jolta saisin mahdollisimman paljon oppia. Viime kaudella parinani toimi B-tason suorittanut kaveri, joten hänelle kiitokset viime kaudesta ja toivottavasti vielä joskus valmennetaan yhdessä, sitä maajoukkuetta tietenkin! =D

Monet luulevat että valmentaminen korvaa pelaamisen. No mun kohdalla näin ei ole. Mä en saa mistään muusta tekemisestä niin suurta iloa ja nautintoa kuin pelaamisesta. Valmentajana nautin kun näen että pelaajat onnistuvat henkilökohtaisesti, ja kaikken parasta on kun onnistumme joukkueena! Se oli sitten ihan sama voitettiinko vai hävittiinkö, mutta jos pelasimme joukkueena toinen toistaan tsempaten, se on parasta! Kentällä tehtiin asioita joita oli pari edellistä viikkoa treeneissä treenattu, ne ovat parhaita hetkiä valmentajana. Kun pojat ovat tajunneet ja sisäistäneet asioita.

Tässä hieman tarinaa meikäläisestä valmentajana. Saa kysyä ja kommentoida ja antaa vinkkiä! =)
Meitsin päivä jatkuu matikan kokeisiin lukemalla. Valitettavasti flunssa ei ota edelleenkään hellittäänkseen, joten ilman treenejä mennään edelleen... Sartsa kuittaa ja kiittää!
FJK 05-pojat



maanantai 27. tammikuuta 2014

Vinkki, älä tule kipeäksi!

Neljä päivää tekemättä yhtään mitään, ja voin sanoa että tää ei sovi mulle! Oon mä aikasemminkin huomannut että liikkumattomuus vaikuttaa mielialaan, mutta... Ensimmäistä kertaa koko 4kk aikana aamulla herätessä eka ajatus oli: ei tästä tuu mitään, tää on ihan turhaa! Ei susta tule enään hyvää futaria, et sä oo tarpeeks hyvä.

Nyt huomaan että mulla on liikaa aikaa. Koulussa koeviikko, päivät kestää vaivaiset pari tuntia. Polven ja käsittämättömän sitkeän flunssan takia pakko istua "lukemassa" kokeisiin. Mulla on liikaa aikaa miettiä asioita. Ja se ei oo hyvä asia.

Mä oon jopa miettinyt, että mitä jos tää futis olis tässä. Polven totta kai laittaisin niin hyvään kuntoo kuin vain mahdollista. Mutta voisko elämä olla jotain muuta kun potkupalloa? Niin, kyllä se voisi olla. Mä nyt vaan oon pikku hiljaa tajunnut, että tuskin tästä tulee niin hyvää, kun tää joskus oli. Siis sellasta kivutonta. Niin mä oon kaks kautta pelannu niiden kipujen kanssa. Ja en nauti siitä niin paljon kuin haluisin. Se on ihanaa siihen asti että menee illalla sängylle makaamaan ja ne säryt alkaa ja kestää seuraavaan päivään vähintään. Mä nautin siitä huolimatta pelata, mutta onko se pitkällä tähtäimellä järkevävää, no tuskin! Mutta nää asiat ratkee sitten kuukausien päästä, kun pääsee kunnolla testaan polvea reeneihin. Toivo elää, aina!

Eiks aina oo hyvä olla varasuunnitelma? Mun suunnitelma on... Ei mitään tietoo! Sanotaan että etsi toinen laji mikä on polvelle kivuton ja sä tykkäät siitä. No siinähän se on! Kai mä nyt oisin vaihtanut jo lajia, tai ainakin harkinnut jos sellanen olis! Ok, sali. Mut ei se iske niin syvälle, ainakaan vielä. Kaipaan muita ihmisiä ympärille, joukkueen. Joukkue tsemppaa toisia, asiat tehdään yhdessä, tiimi henkeä. Siitä mä tykkään ja sitä mä tuun kaipaamaan! On mulla yks laji, jääkiekko! Jos sydämmeni ei olisi jalkapallo, siellä olisi kiekko. Taidan liittyä johonkin höntsä porukkaan heti kun mittarissa on 18w! =D

Älkää käsittäkö väärin, en ole antamassa periksi! Mua vaan hieman *ituttaa olla kotona tekemättä mitään. Polvi kuntoutus on numero uno! Tässä kun ei kauheasti muita urheilullisia tavotteita voi asettaa, niin tämä saa kelvata. Eikä tää oo enään sellasta pakko pullaa kun alussa tuntu olevan. Nyt on kiva huomata, hei kattos. Meitsi teki tossa just 15 kyykkyä, viime kerrasta oli aikaa sellaset 6kk. =D Nyt vaan odotellaan että flunssa helepottaa. Ja liian tiukasta treenaamisesta kipeytynyt polvi antaa anteeksi minulle, ja suostuu taas olemaan samaa mieltä asioista! xD Miten niin aina "hieman" innostun kun saan tehä jotain uutta? xD Hei, eks te oo oppinu viellä että kun näytät jotain uutta, anna tarpeeksi tarkat rajoitukset! xD No ens kerralla tiedän!

Ja tämän postauksen idea oli? =D En mä tiiä! Pointti oli älä hajota ittees, ni ei tarvi miettiä syvällisiä!

Ja näin...
Äijä osaa hommansa! =D

lauantai 25. tammikuuta 2014

En mä nyt tässä voi sulle motivaatioksi ruveta!

Motivaatio treenata, se ei tunnu (onneksi) loppuvan ollenkaan. Vielä neljä kuukautta takaperin inhosin käydä salilla ilman ohjausta. Futiskurssin omatoimiset aamu puntit... Että mä niin inhosin niitä, syy yksinkertainen. En osannut tehdä sielä mitään. Yritin vilkuilla muilta kurssikavereilta mallia, mutta ei se oikein iskenyt. Osin vaan halunnut olla nurmella treenaamassa.

Mä oon pohtinut tätä aika paljon viime aikoina, mistä mun motivaatio tulee? Voiko syy olla vain halu pelata jalkapalloa, epäilen. Totta kai se on suuri osa halua tehdä tätä duunia, koska yksinkertaisesti vain rakasta jalkapalloa niin paljon. Muiden esimerkki, se antaa motivaatiota ja uskoa omaan tekemiseen. Kun näkee itse että muutkin ovat pystyneet samanlaisen duuniin. Motivoise itseäkin tekemään saman homman.

Esimerkin merkitys, taas häivytään aiheesta mutta... =D Tätä ei moni tiedä, mutta suurin esimerkki on vaarini. Äijä sai viisi vuotta sitten aivoinfarktin ja hänen vasenpuoli kropasta halvaantui. Pikkuhiljaa tunto palautui ja kuntoutuminen alkoi. Hän taisteli itsensä takaisin. Vuosi infarktin jälkeen, hän pyöräili suurin piirtein joka päivä (kesäisin) noin 20km matkan lähi kaupunkiin, torille muita pappoja tapaamaan. (y) Asiahan on aivan eri kuin minulla, mutta pääpointti luultavasti tuli esille?

Liikunta ja urheilu ovat elämäntapa, se on joka päiväistä elämää. Ei siihen sen ihmeellisempää tsemppiä sinänsä tarvitse, että raahautuu reenaamaan. Vaan se miten reenaa ja miten, se aina välillä tarvii potkua persuksille. Maltti on valttia, ja maltti on mun pahin vihollinen! =D

Nyt reenamisessa pientä taukoa... Kiitos pahentunut flunssa. Ei kannata uskoa äitiä ja olla menemättä salille, nyt sitten saa kärsiä antibiottiien kanssa! (y) Sekä torstaina kipeytynyt polvi... Johan tässä taas kuukausi mentiin iloisesti eteenpäin... No onneksi nää nyt voi potea samaan aikaan kuntoon! Ja polvikin taisi tulla kipeäksikin vain liian innokkaan treenaamisen seurauksena, joten eikun rauhallisemmin taas vähän aikaa!

Vielä vähän eri asiaa: Mulla on tottakai syvällä takaraivossa pahin pelko; urheilu uran loppuminen. Asia nousi jälleen esille perjantaina. Kun tapasin kaverin (bussari, yllätys yllätys! xD) erittäin pitkän tauon jälkeen.Siinä kuulumisia vaihdellessa, tuli lopulta kysymys:
-Mites polvi, joko on puukkoa näytetty?
-Joo on. Ja ei kuntoon tuu...
-Se oli urheilu ura sitten tässä vai?
-En tiedä vielä. Mutta viimiseen asti yritetään!
-Onks tässä nyt taas mitään järkeä? Sartsa, lahjattomat reenaa! Miettisit nyt vielä, ihan oikeesti.
Sitä on nyt sitten mietitty. Moni tässä olisi jo heittänyt pyyhkeet kehään ja monta viikkoa sitten, mutta ei tässä nytten ilman yrittämistä periksi anneta. Jos se maksaa pari polvi leikkausta lisää ja tekonivelen. Sitten maksaa. Alan pitsinnyplääjäksi tai bussariksi! Pieni mahdollisuus on onnistua, joten!

Sartsa kuittaa ja kiittää! What is life without friends? I don't know. Probably not life at all!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Vastuu omasta tekemisestä ja mietintää välietapeista

16.1 istun Kutomon sohvalla ja mietin että tämä on viimeinen kerta. Viimeinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Viimeinen kerta kun saat ammattilaisen neuvoja. Viimeinen kerta...

Kolme kuukautta kuluu nopeasti. Vastahan mä ensimmäinen kerran olin siellä. Paljon on edistytty, paljon uutta opittu. Edistyminen kolmessa kuukaudessa omasta mielestäni oli tietysti hidasta. Mutta kun ekalla kerralla kävely oli 70 - vuotiaan papparaisen menoa, ja torstaina aloitin hölkkäämällä, ei tehtyä työtä voi väheksyä. Askel askeleelta etenin nyt saavutettuun pisteeseen, ensin opeteltiin "uudestaan" kävelemään. Sitten opeteltiin kävelemään reippaasti, sitten kokeiltiin hölkkäämistä, ja nyt hölkätään hiljaisella vauhdilla jo hieman pidempiä matkoja.

Vastuu omasta tekemisestä. Ei kuullosta yhtään mun jutulta. Mä oon ollut aina huono päättämään asioita mitkä koskee mun elämää. Ja nyt... Mitäköhän tästäkin taas tullee si! Maltti ja vastuu, ei kuvasta mua ollenkaan. Ja nyt ne tarvisi yhdistää tällä hetkellä elämäni tärkeimpään "tarkoitukseen". Tähän asti olen kuunnellut muiden mielipiteet asiasta tarkasti, nyt kuuntelin enemmän kuin mielelläni vinkkejä, mielipiteitä ja haukkuja. Jotta ei tarvitsi ite päättää niin paljoa! =D Mä oon kuitenkin erittäin epävarma, siitä että tiedänkö mikä on polvelle hyväksi...Luulen että mulla on kyllä oikeita ajatuksia tekemisestä, mutta mä en vaan luota siihen että ne on oikeita.

Fyssari käynnin jälkeen istuin puoli tuntia pukuhuoneessa ja mietin, mitä nyt. Miten jatkan tästä. Se suurin maali on pelata 90min täysillä ja ilman kipua futista. Tuskin koskaan toteutuu, ainakaan tuon kivun suhteen, mutta aina on toivoa! =D Mulle on sanottu että pitäisi laittaa "väli maaleja". Välietappeja kohti jalkapalloa. Ehkä perimmäinen ajatus tässä, on saada mulle onnistumisen tunteita useammin. Pysäyttää miettimään, hei mä oon jo tässä kohtaa kohti fudista. Mä oon aika paljon miettinyt välietappeja, mutta mitä ne olisi? Pieni pohja asialle on mun ihan oma "pyhä kolminaisuus"; jalkapallo (lähinnä tekniikka puoli), sali ja juoksu. Kaikki tukevat sitä suurinta tavoitetta. Nämä seuraavat asiat on ehkä enemmänkin asiat, mitkä täytyy laittaa kuntoon ennen kentille palaamista.
  • Juoksu: Hankkia tekniikka kuntoon. Luulen että oikea tekniikka vähentää polven kuormitusta. Tarvis vaan löytää joku asiantuntija, muutama henkilö tosin on mielessä.
  • Juoksu: Tietyt kilometri määrät jotka hölkkäilee koko ajan ilman kävelemistä. Tällä hetkellä reilu kilsa menee ilman et tarvii kävellä. Tällä hetkellä tämä ei oo kunnosta kiinni, vaan siitä että polvi vetää "tönköksi" siinä kilsan kohtaalla... Sekin tosin paranee kerta kerralla. Polven täytyy vaan tottua "uuteen" liikkumis muotoon. Tavoite siis kahdessa kilsassa. =D Huhhu mikä matka! 
  • Sali: Monilla sali kävijöillä on tietty kg tavoite tietyissä laitteissa. Musta tuntuu, että se ei olisi suurin tavoite salilla. Vaan monipuolinen tekeminen. Tällä hetkellä kg on: Reidenojennuslaite yhdellä jalalla 25kg, molemmilla 40kg. Ja menee sellaset 10 kertaa. Jalkaprässi terveel jalalla 40-45kg ja rikkinäisellä 40kg, menee kans 10 kertaa. Tavoite ei todellakaan ole iskeä jotain 60kg ja tehä kerran. Noup! Sillä periaatteella oon tehnyt että aina se kymmenen on pakko saada. Kestävyyttä tässä kuitenkin lihaksiin haetaan, maksimivoimat sitten joskus 10 vuoden päästä.  
  • Jalkapallo: Tämä on helpoin. Ihan perus sisäsyrjä syöttä vasemmalla. Oikella se onnistuu hyvin, mutta siinäkin kun on toi tönkkö vasuri tukijalkana täytyy joka kerta keskittyä 110% vasemman jalan asentoon. Ettei se vaan ole jotenkin "kierossa", koska silloin voi jotain pamahtaa.Yleisestikin mun on parannettava kaikki potku tekniikat. Koska pienelläkin väärällä asennolla voi olla suuri haitta. Mutta sitä murehdin joskus parin kuukauden päästä.
Turhinta tässä koko tekemisessä on se, että et oikeesti tiedä millon se päivä koittaa kun pystyy pelaan. Se on helkutin ärsyttävää. Ei sillä että motivaatio olisi jonnekin katoamassa, mutta olis se nyt kiva tietää puhutaanko kuukausista vai vuosista. Valmentaja kysyy; "Millon sä pääset treenaan täysillä?" Niin, sen kun tietäis. Yleisesti mun elämän periaate on älä huolehdi huomisesta, koska yluhuominen sen kumoaa. En stressaa kauheasti tekemisistäni etukäteen, ja harvemmin kyllä jälkikäteenkään. Jos vaihtoehdot on luetko kokeisiin vai menetkö pelaamaan lätkää kavereiden kanssa. Siinä ei kauheesti mietitä huomista koetta. Ei se yksi kuutonen mun elämää pilaa, joten olisko se yksi kasi/ysi sitä jotenkin parantanut? No tuskin! =D

Tää helkutin polvi asia kyllä stressaa, noiden kaikkien kouluasioiden ja muiden juttujen tilalla. Ennen nukkumaan menoa mietin, teinkö tänään kaikki asiat oikein, treenasinko tarpeeksi maltillisesti. Mietin kaikki asiat mitä saan tehdä ja miten ne teen ennen futis treenejä. Mielessäni käyn kaikki potkutekniikka asiat läpi, mietin asennot varpain päästä sormen päihin asti. Tää kuullostaa taas niin hemmetin urpolta toiminnalta, mutta... Jos murehdin kaikki asiat ennen treenin alkamista, voin nauttia kaikista niistä asioista mitä pystyn tekemään siellä! =)

perjantai 10. tammikuuta 2014

"Pystynkö elämään ilman jalkapallon pelaamista?"

Vuosi sitten olin tilanteessa; polvi sökönä, treeniä painettiin verta ja hikeä ja polvea säästämättä. Tavoitteena tehdä paras kausi ikinä, nousta avainpelaajaksi joukkueessa. Olla kerrankin se yksi parhaista pelaajista.

No ei ihan putkeen mennyt; surkein kausi ikinä! Raastavia viikkojen pakkolomia treeneistä pitkin vuotta, istumista "loukkaantuneena" vaihtopenkillä..., tämä lista on loputon! Ehkä tyhjin ja käytetyin lause vuonna 2013; "Nyt pidän taukoa, laitan polven kuntoon!" Kevväällä oli mahdollisuus muutta jo asia, välttää leikkaus. Oli tukea, oli ammattiauttaja, kaikki mitä siihen olisi tarvittu. Kolme viikkoa se kesti...  Ja taas löysin itseni Eerikkilän tekonurmelta. Pitkä kausi, lukuisten kohtaloikkain liukkareiden/kaatumisien saattelemana sinetöi kohtaloni; toinen polvileikkaus. Ja ehkä silloin osittain tajusin mitä tulevan pitää. "Jos haluat pelata 1. sun on siedettävä kipua ja 2. vahvistaa lihaksia." sanoin lekuri.

Silloin tajusin, jos keväällä olisi homma hoidettu loppuun asti, en olisi hajottanut polvea loppu elämäni ajaksi. Niin tyhmästä päästä kärsii koko kroppa! Nyt kun mietin vuoden takaisia asioita ja ajatuksia mitä silloin oli, kuinka vitun tyhmä mä oon ollut?!?! Joo, ei tarvii vastata... Näyttämisen halu oli ehkä suurinpia ongelmia. Hei kattokaa, pystyn mä treenaan vaikka joka askeleella sattuu vitusti. Hain jonkun sorttista hyväksyntää joukkueelta. En tiedä...

Ilmeisesti vuodessa voi henkisesti kasvaa paljon. Tämän päivän tilanne ei paljoa eroa vuoden takaisesta. Polvi sökönä nyt ja tulevaisuudessa, sitä asiaa ei muu kuin ihme poista. Treeniä painetaan verta ja hikeä säästämättä, tosin polvea säästetään! Tavoitteet: 1. LAITTAA POLVI KUNTOON. Jos kausi kohdallani alkaa, 2. Olla parhaassa fyysisessä kunnossa ikinä 3. Ansaita kovalla duunilla unelma kausi 2014.

Polven kuntouttaminen ei oikeastaan ole mistään muusta kuin henkisistä asioista kiinni, minun kohdalla. Motivaatiota riittää duuniin, ja ohjeet on annettu.Ongelma tuntuu vain olevan: kestänkö tulevat ylä- ja alamäet, kestääkö hermot, pystynkö olemaan vetämättä treenaamista överiksi? Suurin asia, pystynkö elämään ilman jalkapallon pelaamista? Kaikki riippu siitä, kestänkö istua kentän laidalla ja vain pomputella. Pystynkö hillitsemään itseni, jotta en mene harjoitteisiin mukaan. (Itsekurista puhuin viime postauksessa vielä lisää)

Viimeiset pari viikkoa ovat muistuttaneet, millaista se on kun voit kävellä. Ja mihinkään paikkaan kropassa ei pahemmin satu. Tämähän on oikein mukavaa, suosittelen lämpimästi! =) Päivä jona pientä kipua ei polvessa tuntisi, ei varmasti olisi elämää! xD Tai sitten olisi, mutta positiivisuus palkitaan!

Ja vielä vähän jatkoa, ei tämä asian kertominen ota loppuakseen! Sorry! =D Jälleen olen huomannut tuen merkityksen. Huonon treenin jälkeen, en todellakaan ole parhainta seuraa! Kun asian sai ystävien kanssa käsiteltyä, näytti huominen jälleen valoisammalta. Pieniä asioita, mutta suuri vaikutus minuun. Tietyn väliajoin tapahtuva "maanpinnalle palautus liian suurista unelmista" keskustelu on "ärsyttävä" ja hyödyllinen. Kun asia kerrotaan jälleen niin kauniisti, "Jos sä nyt syöttelet palloa, hetki vain ni oot taas pelaamassa. Ja sit itketään kun on polvi kipee!" Yritin puolustautua, mutta turhaan. Kokemus ja järki vs. Sartsa 1-0. Ehkä parhain sopimus vähään aikaan: sitten kun mulla menee överiksi taas treenamisen suhteen tai yms. saan koivunklapista päähäni! Uskon toimivan! xD (y)

Ja taas tulin kiusaksenne purkamaan ajatuksiani tänne! Kommentoida saa! Ja lukijaksikin saa liittyä. =) Se on Moro!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Päivän sana; itsekuri!

Viime sunnuntaina tein jotain mikä luultavasti olisi pitänyt jättää tekemättä. Normaaliin tapaan olin katsomassa joukkue treenejä, ja päätin syötellä pallolla. Ihan ok, se sujuin kolmen ja puolen kuukauden tauon jälkeen. Sökö polvella en kauheasti tatsia ottanut, mutta kyllä se tukijalkanakin on semmonen tönkkö pötkö vaan... Polvi ei tullut kipeäksi reeneissä eikä oikeastaan yölläkään. Edistystä mutta...

Taas heräsin omaan itseeni. (Pienellä avustuksella toki, miten musta tuntuu, että muut alkaa tuntemaan meikäläisen luonteen LIIAN hyvin) Kolmisen viikkoa pystyin vain istumaan ja katsomaan muiden tekemistä. Tiesin että en kestä sitä, mutta jos jättäisin menemättä treeneihin, tunnen että petän joukkueen. Niin tässähän ei ole mitään järkeä, mennä laidalle istumaan ja kitumaan, mutta kun en voi sille mitään...

Se että syöttelin palloa ilman kipua on pahin asia. Tässä tulee helvetin iso riski, että menen muihinkin harjoituksiin mukaan. Ja tiedän, että sitä se ei kestä, ainakaan paria viikkoa pidempää. Ja sitten oltaisiin taas alussa. Ja sitä en halua! Itsekuri astuu jälleen esiin, pakko ajatella järjellä, pakko kuunnella viisaampiaan. Luulen että harvoille itsekurin kanssa tulee ongelmia, tämän asian suhteen, että pitäisi malttaa olla treenaamatta. Monilla tuntuu olevan ongelmia, varsinkin näin alkuvuodesta uudenvuoden lupausten kanssa. "Laihdun xxkg, aloitan urheilun, en syä epäterveellisesti, panostan koulussa/töissä..." Tämä lista on loputon.

Millä sitten "parantaa" itsekuria? Löytää joku asia treenamisen tilalle. Tähän päivään mennessä sitä ei ole löytynyt, valitettavasti. On sitä pleikkarilla pelaamista ehdotettu, mutta kun ei ole pleikkaria. Wii löytyy, siinä onkin sentään edes hieman urheilua muistuttavia pelejä. Mutta ei nekään nappaa, sitä jaksaa 10min pelata. Ja taas tekee mieli tehdä ihan jotain muuta. Kouluhommiin tämä motivaatio ei valitettavasti siirry, vaikka kuinka siirtäisi, se vasta harmi onkin!

Ja vielä näin loppuun alkaneen viikon suunnitelmia:

  • Maanantai: Flunssan kourissa
  • Tiistai: Kevyt salipäivä
  • Keskiviikko: Piitkä kävelylenkki koiran kanssa
  • Torstai: Sali/Pumppi/Flowride
  • Perjantai: Sali
  • Lauantai: Peruskestävyyslenkkiä 
  • Sunnuntai: Pumppi/sali, valmentamista ja omat reenit
Hyvää alkanutta kevätlukukautta kaikille koululaisille. Ja erityis tsemppiä kaikille keväällä kirjoittaville. Ja te raskaan duunin raatajat: Enään 5-6 kuukautta kesälomaan! =) Se on Moro!