Kaikki varmaan tiettävät sen tunteen kun mikään ei onnistu. Kaikki mitä olet suunnitellut menevät mönkään. Asiat joista olit iloinen kaatuvat päälle. Minulle kävi juurikin näin. Kaikki alkoi jo oikeastaan 8.11. Minulla oli koulun jälkee joka viikkoinen fysioterapia käynti. Siinä tehtiin kaikenlaista treeniä polveeni, jalka tuntui hyvältä eikä särkenyt juuri ollenkaan. Perjantai illasta lähtien alkoi särkeminen iltaisin ja aamuisin. Lauantaina vietin päiväni Varalassa maalivahtiharjoitus koulutuksessa. Polven särkyä ei ainakaan helpottanut kovalle parkettilattialle syöksyminen pallojen eteen... Särky jatkui seuraavaan perjantaihin asti. Siinä vaiheessa kun piti mennä fysioterapeutille olin niiin väsynyt jo, ja niin oli fyssarikin. No siinä sitten kerroin vaivoistani. Ja hän hoiti polvea sähköllä ja ultraäänellä. Ei auttanut. Perjantaina fiilikset olivat jo niin maassa polven takia, että laitoin facebookkiin seuraavanlaisen päivityksen joka kertoi tunnetilani:
Oi
miksi oi miksi, miksi rakastan liikkua. Miksi olen niin tyhmä ja
reenasin kaks kertaa päivässä, miksi jatkoin polkemista vaikka sattui
niin julmetusti, miksi menin seuraavana päivänä salille buranan avulla,
miksi... Miksen voi vaan joskus antaa olla, onko pakko aina testata omat
rajat. Ja aina vaan purra hammasta ja jatkaa se sarja loppuun vaikka
tuntuu että povi pettää, mutta kun siinä lapussa
lukee että tee niin monta sitä ja tätä, ja jos en tee, ei se tuu
kuntoon... Tai sitten tulisi. Ilmeisesti sen on pakko hajota oikein
kunnolla ennen kun tajuan, että tää oli nyt tässä. Se on vaan perhanan
vaikeeta tajuta, että se tuskin tulee kestämään pelaamista. Saati sitten
että se kestäisi kun ammattina olisi liikunnanohjaaja. Ilmeisesti ei
auta kun aloittaa pitsinnypläys ja ammatiksi hankkia vaikka bussikuskin
pätevyys. No nyt on kuitenkin taas kaikki kiva kielletty, ei flowride
eikä varsinkaan kiipeilyseinää, ja salillakin kevennetty ohjelma
seuraavat 1.5 viikkoa... Vastaukseksi sain ystäviltäni tsemppaavia ja järkeviä kommentteja ja seuraavana päivänä asiat olivat jo hieman valoisammalla kannalla. =) En tiedä mitä tekisin ilman ystäviä <3
