Chondromalacia, asia jonka kanssa on vain opittava elämään

Rustopehmentymä tauti, sairaus tai oire millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua. Olkoon nyt vaikka sairaus. Maanantaina tuli käytyä morjestamassa tuttuja lekureita ja hoitajia Turun NEO:ssa. Taisi olla jo 11. kerta siinä paikassa, aamulla autossa mietin vain että tää ei taas voi olla totta. No olihan se, polvi sökönä jälleen kohti Turkua. Tulehdushan sieltä löytyi, ja patella ongelmakin sai ratkaisun, kuuluu sairauteen. Voi kun kiva!

 Internet maailman pahin paikka kun joku paikka kipeä, mutta tällä kertaa löytyi ihan järkevä paikka. On se hieno tunne lukea oireita joita tuppaa olemaan oikein runsaasti, ja lopussa lukee "Yleensä potilaalla on vain yksi tai kaksi oiretta, jos niitäkään sillä yli puolilla sairaus on oireeton." No mullahan on noi kaikki! Hurraa!! Mm. pistävää kipua lumpion alla, polven turpoamista ja pettämisen tunnetta, osu ja uppos. Oireita pahentaa portaissa kulkeminen ja jalat koukussa istuminen. Saisinkohan mä sen hissikortin kouluun? =D Ja ilmeisesti tunnit pitäisi saada maata sängyllä. Noniin, palataanpas takaisin pilvistä! Kaikista hienointa on lukea tekstin lopusta: "Harvoilla oireisiin kuuluu ns. lumpion hyppimistä." No niin, sekin vielä. Kitti terve moi, muutan maan alle asumaan.

Välillä aina tuntuu että miksi aina minä, miksi mun polvessa on kaikki maailman oireet. No sitä nyt on turha itkee, aina välillä se nyt ottaa vaan vähän päähän! Varsinkin sillon kun menee vähän huonommin. Päässäni on ollut hieno suunnitelma siitä millon voin reenata kunnolla futista ja millon juoksen tietyn matkan ja millon pelaan. Nämä suunnitelmat saisi heittää roskakoriin. Tarkemmin kun miettii kuukausi sitten meni paremmin kuin nytten. Nyt ollaan kotona lumipussi polvessa ja napsitaan buranaa. Loppuviikosta yritetään aloittaa vesijuoksulla ja salille sitten kun siltä tuntuu. Nyt onnutaan paikasta toiseen ja hölkkäily on kaukainen haave, puhumattakaan futiksesta.


Vaikka tää kaikki tuntuu pahalta, ei mua oikestaan edes harmita. Tai siis kun tiedän että tämä kuuluu sairauteen, oireet menevät vuoristorataa. Ainut parannuskeino on vahvistaa lihaksia ja parantaa tasapainoa. Senkin auttamisesta kipuhin ei olla varmoja. Kumpa joku vaan tietäisi kuinka kauan se vie aikaa... Ei auta kuin taas jälleen nostaa leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita ja treenejä. Silmissä siintää jo tuleva koeviikko, vitsi! Odotan reissua Syötteelle parhaan kaverin kanssa! <3 Voi kristus mikä reissu tulossa. Tosin ennen ladulle/rinteeseen menoa tarvisi tämä polvi saada rauhoitettua ja saada parit sali treenit tehtyä alle. Tosin ei mitään käsitystä mitä polvi tykkää hiihtämisestä, mutta eiköös sekin ekan kerran jälkeen selviä. Lasten seikkaulurata, olen tulossa! =D

"Mikä tekee mut onnelliseksi?"

Poljen aamu seitsemältä kohti bussipysäkkiä ja ihailen juuri nousevaa aurinkoa. Pakko pysähtyä ja ottaa kuva. Olin aijoissa liikenteessä, puoli matkassa jo ja aikaa on jäljellä 20min. Tuntuu kuin pyörä polkisi itse eteenpäin. Päässäni soi Jujun Onnelliseksi biisi, sillä hetkellä tunsin itseni erittäin onnelliseksi, tiesin että tästä tulisi hyvä päivä. Olin pysäkillä 10 minuuttia ennen bussia, siinä sitten istuin ja kuuntelin musiikkia. Toivotin bussikuskille hyvää huomenta noustessani kyytiin, pois jäädessäni kiitin ja toivotin hyvät viikonloput. Päässäni pyörivät vain mukavat ja selkeät ajatukset, kunnes. Oppitunnit alkavat, liikaa aikaa miettiä muita asioita. Historian tunnilla tuijotan vain Smarttia, opettajan saarnaus kylmästä sodasta menee toisesta korvasta sisään ja salaman nopeasti toisesta ulos. Mun päässä pyörii ihan muut asiat kun jotkut hemmetin sodat, joita on koko jakso jankattu. 

Mietin eilistä keskustelua, mietin niitä neuvoja ja totuuksia. Kelaan ja kelaan niitä lauseita päässäni, yritän muistaa kaiken. Tärkeämpää yritän sisäistää sen kaiken. "Raakoja" totuuksia sanotaan suoraan päin naamaa, yhtään kiertelemättä tai kaunistelematta. Tuo tapa ilmaista asiat sopii juuri mulle, ei epäselvyyksiä. Kirjoitan ylös niitä neuvoja, en halua unohtaa niitä. Tiedän että tulen tarvitsemaan niistä vielä jokaista. Ehkä kymmenen minuuttia kestävästä keskustelusta kaksi lausetta jäi eniten mieleen, ne kosketti. "Kyllä me saadaan siitä vielä toimiva polvi." ja "Autan sua koska en halua että koet tätä samaa kun mä!". Usein sitä tuntee itsensä yksinäiseksi näiden ajatusten kanssa. Yksinäiseltä vasta tuntuukin vesijuosta mummojen keskellä, ja kelata tätä kaikkee tapahtunutta päässään. Mutta noilla kahdella lauseella, niillä jaksaa taas niin pitkälle. Kyllä noilla tsempataan seuraavaan juttu tuokioon asti.

"Huhhu, ei oo enään todellista toi sun tuuri :(" niinpä. Ilmeisesti futisjumalilla on nyt jotain kalavelkoja maksamatta mulle, kun ei vaan ota onnistuakseen. Kaks viikkoa nyt käyty Eerikkilässä treenaamssa, treenaamassa liikaa... Ens viikolla max. kerta, luultavasti nolla. Ei se polvi vaan kestä nopeita käännöksiä tai pysähdyksiä yms. Joten taidetaan vaan pysyä siellä salilla... Alkaa välillä jo vähän tympimään tehdä samoja juttuja viikosta toiseen. Mutta ei voi mitään, onhan se hieno fiilis aina kun jaksaa tehdä isommilla painoilla! =D 

Viime aikoina esille on taas noussut tämä pakonomainen treenaaminen. Lähinnä voidaan puhua että ei viikossa päivät riitä mun treenaamisille. Kun yrittää viikossa pitää yhden lepo päivän ja käydä koulua, välillä loppuu vuorokaudesta tunnit kesken... Jolloin on pakko treenata kaks kertaa päivässä, välillä menee jopa kolme kertaa. Tunteina viikossa hipoo jo lähemmäksi kymmentä. Polven rasitus oireet ei jostain kumman syystä ole helpottaneet. Hienoa olla kylässä ja lattialla vaan istuskelen ja selän takaa kysytään, onks sun polvi kipee kun se on noin turvoksissa. No eiii. 


Pikku hiljaa olen tässä tajuamassa, että edessä olevat kolme ja puoli kuukautta eivät riitä. Ne ei taidakkaan riittää siihen että polvi olisi kunnossa. =( Koska homman nimi on se että pakko laittaa se nyt kuntoon, vaikka en pelaisu, jättäisin duunin kesken. Alkaisi tämä sama rumba kun pitää alkaa valmistautumaan Vierumäen haku testeihin. Kuitenkin liikunta-ala on tähtäimessä olisi ihan kiva jos olisi polvet millä saa sen koulun käytyä, saati sitten vielä tehdä töitäkin niillä jaloilla. Tässä kohtaa olisi järkevää alkaa etsiä toista ammattia. Pieni varasuunnitelma on korvan takana, bussikuskiksi! Vitsi luokanopettajan hommat voisi kuullostaa ihan mukavilta, tai sitten nuorisotyöntekijäkään ei kuullosta pahalta. Pääasia on ei mitään toimisto rottaa minusta, tai kaikilla menee vaan hermot! Täytyy saada olla ihmisten parissa!

Huomenna salille <3 Ensin tosin nukun pidempään kuin kuuteen... xD

Sartsa kuittaa

Maanantai aloittaa uuden treeniviikon

Aikasin heräämistä, koulussa istumista, ruisleipiä, treeniä ja treeniä. Niistä on mun maanantai tehty. Edellisenä iltana valmiiksi tehdyt eväät ja pakattu harjoituskassi odottavat lähtöä. Herätyskello pirahtaa helkutin ärsyttävästi 06.10. Aamu venyttelyiden jälkeen alkoi joka aamuinen vaatteiden etsiminen ympäri taloa... Siinä sitten normi aamutoimet, ja kohti bussipysäkkiä.

7.22 Ja missä on bussi??

Rakastan tätä ajoissa koulussa olemista...

 Siinä sitten ihana kouluviikko alkoi 8.15 lempparillani ruotsilla. Mikä viikon aloitus, sentään aineesta 9-!! Seuraavaksi vuorossa oli äidinkieltä. 11.00 alkoi päivän paras tunti, meinaan ruokatunti! =D Tällä kertaa koulun tarjoama juurestarhan possupata ei napannut, joten suuntasin Prismaan (Heselle). Vitsi vitsi, karjalanpiirakkaa, jogurttia ja banaania.  Ruuan jälkeen vuorossa oli sitten matikkaa... Mietin vain että mitä mä tulen tekemään näilläkin tiedoilla, mutta ilmeisesti jotain kun niitä kerran opetetaan. Ja koulupäivän päätti terveystieto, jossa tunnin piti fysioterapeutti joka kertoi niska kivuista yms. ja liikunnasta. Ja jostain muustakin, kai?

Itse tehty pastasalaatti (Y)

Koulun jälkeen "muuttokuorman" kanssa kohti Kutomoa. Ensin Intersporttiin seura-asuja sovittamaan, ja sitten nauttimaan päivän ns. ensimmäisestä kunnon ruoka ateriaa. Pastasalaattia ja kivennäisvettä, kyllä kiitos! Tosin kaikki muutkin saivat ainakin haistella meikäläisen valkosipulikastikkeen tuoksuja, ketä tykkää ja ketä ei.

Ensimmäiset kengät lenkitetty

 Maanantai salit on parin viikon ajan olleet sellaisia teen mitä just sillon huvittaa. Tällä kertaa aloitin 15min hölkkäilyllä, ja perään oikeen kunnon venyttelyt ja "hieromista" pilatesrullalla. Oikeesti 20 minuuttia tein tota! =D Sen jälkeen selkää, vatsoja ja punnerruksia eri tavoilla. Tuon jälkeen olin ihan valmis poistumaan, mutta lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja tein käsille treenin.

Miten niin paljon kamaa mukana?

Toisiksi paras paikka Eerikkilässä! Heti ruokalan jälkeen ;)

Siinä sitten ruisleipä ja protskupirtelö naamaan ja lenkki kamat niskaan. Auton nokka kohti Eerikkilää, jossa ei todellakaan mukavin treeni ilma, vähän vateria tuli, mutta ei todellakaan valiteta! Kello 17.30 alkulämpö lenkillä ja siitä sitten kamojen vaihto ja kentälle tunniksi. Treenissä lähinnä pelattiin, ja sillain.

Meitsin iltasatu ja kylmää polveen (Y)

 Kahdeksan jälkeen sitten vihdoin kotona, aika pitkä päivä taas takana, mutta mitäs sitä ei tekisi kun tavoitteet korkealla urheilun suhteen. Kotona sitten odotti lämmitetty sauna, paras paikka venytellä! Ja tietenkin päivän ensimmäinen ja viimeinen lämmin ateria, sitä olikin jo odotettu vesi kielellä! Vielä harkka vaatteisen pesu, ja huomisten koulukirjojen kaivaminen esille. Läksyjen teko ei kuulu mun päivä rytmiin yleensä. Aamulla tehdään koulussa sen verran kun ehdin, reilussa puolessa tunnissa ehtii ihan mukavasti niitä tekemään, ja yleensä niitä tehdään muiden aineiden tunneilla. Ei ole kauheasti opettajat valittaneet vaikka historian tunnilla olisi bilsan kirja esillä, tai terveystiedon tunnilla lasketaan matikan tehtäviä. Ilmeisesti ne ovat huomanneet että parempi antaa mun tehdä niitä läksyjä niin olen ainakin hetken hiljaa! =D Meikäläinen on yleinen vitsin aihe meidän perheessä kun minä nukkumassa joskus jo yhdeksältä ja viimeistään kymmeneltä. No voi itte koittaa nousta aamulta kuuden pintaan ja treenata kolme tuntia, yhdellä lämpimällä ruualla. Siinä kyllä uni maittaa! Varsinkin kun joka päivä treenaa melkein sen pari tuntia, sitä paitsi nukkuminen on kivaa! =D Niin kuin mummi sanoisi; "kasvava nuori tarvitsee unta!"

Sartsa #10

3. lokakuuta 2013 elämäni arvojärjestys muuttui

22 viikkoa siitä on jo kulunut, 156 päivää on kulunut nopeasti ja helkutin hitaasti. Lyhyen elämäni toinen polvileikkaus siis suoritettiin 3.10. kellon ajankin muistan kun leikkaus aloitettiin 10.10. Pelinumeronihan se siinä, kaksinkappalaien. Ensimmäinen polvileikkaus suoritettiin 15. 8. 2012. Muistaakseni en ole täällä kertonut mitä noissa leikkauksissa tehtiin, joten jos tässä lyhyesti selvitän omin sanoin.

Tuo päivä jona leikkaus oli on yksi elämäni pelottavimmista. Siis ei se oikeastaan ollut pelkoa, vaan hitonmoista jännitystä. Kädet tärisi kun kävelin sairaalan käytävää pitkin, syke oli noin 300. Pahinta koko päivässä oli sanoa heipat äidille joka ei odotushuonetta pidemmälle päässyt, siinä kyllä kyynel tuli poskea pitkin ainakin mulla. Taisi tulla äidilläkin. Jännitys ja epävarmuus vaan paheni kun aloin vaihtamaan vaatteita, yksin. Jos voi itsensä yksinäiseksi tuntea, niin tuolloin. Siitä sitten mentiin odottamaan leikkausvuoroa, vähän rauhottavia lääkkeitä siinä annettiin, kun se jännitys oli niin valtavaa. Päivän suurin huolenaihe oli puudutus. Kaikki maailman kauhutarinat netistä lukeneena oli todella luottavaiset fiilikset. Tämä selkäydinpuudute vai mikälie nimeltänyt onkaan, ei todellakaan ole niin kivuliasta ja kamalaa kuin joka paikassa kerrotaan! Siis mää stressasin sitä varmaan viikon, ja se oli ohi alle minuutissa, no ei se kivuton ole mutta. Kyllä tipan laitto käteen oli kivuliampaa kuin tuo puudutus. Siis hereillä olin koko operaation ajan. Vasemmasta polvesta poistettiin jotain "rasvaa" jostain kanavasta. Siis olen todella perillä näistä asoista, mutta näin se minulle selitettiin suomeksi, joten. Mä nyt en ihan varma ole, mutta ilmeisesti meikäläisen toinen kierukka ei ihan ole niin kuin pitäisi, mutta sitä ei alettu tuossa muuttamaan. Tuo leikkaushan ei meikäläisen kipuun auttanut kuin kuukauden verran, sen jälkeen on syöty tulehduskipuläkkeitä ja isketty kortisonia polveen. Ei aittanut. Joten... Tuollain taisin olla viisi viikkoa liikuntakiellossa, vähemmällä olisi päästy ellei polvi olisi ollu pallo kolmenkin viikon jälkeen. Tuolloin ei kukaan puolellakaan sanonut jostain kuntoutuksesta... Suoraan vaan mentiin kentälle, saattaapi osittain selittää tätä jatkumoa polven suhteen.

Reilun vuoden päästä lääkäri tuli tulokseen magneettikuvien perusteella, että polvessa on rustovamma. Pohdinnan jälkeen päätettiin vasen polvi tähystää uudelleen. Tällä kertaa operaation piti olla isompi, arvioitu asia oli että neljä viikkoa niin että polvea ei edes saisi taivuttaa ja kuuden viikon päästä saisi alkaa jättää keppejä pois. No noin ei "onneksi ja onneksi" tapahtunut. No aloitetaan taas alusta. Tällä kertaa rennoilla mielen kohti NEO Sairaalaa. Odotushuoneessa tuli vitsiäkin väännettyä hoitajan kanssa, olin niin rento ja luottavainen olo. Leikkaussaliin ja puudutus selkään, ei pelottanut/jännitänyt. Ilman mitään rentouttavia lääkkeitä mentiin koko operaatio läpi. Hauskinta oli salissa kun joku hoitaja kysyy: "Ootko sä ollut täällä ennen, oot jotenkin tutun olonen?" Oi kyllä, toivottavasti tää olis jo viimeinen kerta. Tällä kertaa ei menty hereillä operaatiota, sillä vaikken mitään jalassa tuntenutkaan, väänteli lääkäri jalkaa siihen malliin että se tuntui erittäin epämukavalta joten minulle annettiin lääkettä x ja taju läks. Joten ei mitään tietoa mitä salissa tapahtui, herätettiin siinä sitten jossain vaiheessa kohti heräämöä että nyt olis leikkaus ohi. Taisin vastata kohteliaasti, että "ok, anna mun vielä nukkua" ja siinä sitten nukuin. xD Tuloksena oli: ei sellaista rustovammaa kuin kuvista odotettiin, mutta. Hienolla suomennoksella: polvilumpio ei pysy raiteillaan vaan suoristaessa jalkaa "hyppää" väärällä raiteelle joka kulkee ylöspäin. Mutta palautuu yleensä itsestään oikealle raitelle ihanasti pamahtaen. Ja tällä alueella lumpin luusta on rusto erittäin pehmeää. Mutta tätä ei ainakaan vielä kannata mennä muuttamaan. Eli siis ristisiteet ovat liian löysät jolloin lumpio eksyy omillle teilleen. Lääketieteellinen vaihtoehto olisi kiristää ristisiteitä ja "uusia" rustoa, mutta tähän lääkäri ei vielä halunnut ryhtyä, luultavasti joskus tulevaisuudessa kylläkin. Ja koska tämä rusto ilmeisesti kuluu pois, niin tekonivelen laitto on melko todennäköistä tässä joskus, ehkä jo parinkymmenen vuoden sisään. Mutta ei nyt mietitä sitä. Lääkärin neuvo oli; lihaskestävyyttä lisää polven ympärille, ja tätä tässä on nyt sitten tehty noin 20 viikkoa.

Ekan leikkauksen jälkeen pääasia oli pelata jalkapalloa. En mä ees miettynyt et se olis tässä, tai että mun polvi ei olis kunnossa. Menin vaan ja pelasin palloa. Nyt toisen kerran jälkeen, en halua enään tehdä tätä koskaan alusta, toiveajattelua koska on niiin todennäköistä että joudun vielä pari kertaa puukon alle... Nyt kun 22 viikkoa on kulunut, noin 20 viikkoa siitä on tehty duunia, aluksi tai edelleenkin sen takia että pystyy pelamaan. MUTTA nyt mun mielestä on tärkeempää saada polvi siihen kuntoon että voin elää normaalia elämää ilman buranaa. Tämäkään tuskin toteutuu kokonaan. Mutta sellasen polven jolla voin sitten tehdä töitä ja vahtia niitä kavereiden lapsiä sielä HopLopissa.

22 viikkoa, mitä kaikkea mahtuu noin lyhyeeseen aikaan. Siihen mahtuu paljon kyyneleitä, kipua, epätoivoa, luottamuksen ja uskon pulaa, unohtamatta onnistumisen tunnetta, tsemppiä, iloa, hauskaa, tsemppiä, uskoa. Hauskaa, onko tää ollu muka hauskaa? Pakko myöntää on tää välillä niin koomista hommaa! Varsinkin nää eri ihmisten lentävät lausahdukset... xD Viime aikoina tullut lähinnä naurettua omalle tyhmyydelle! Ja kyllä mä nautin joka reenistä, vaikka juostaan sillä matolla jo se on 10% ylmäessä, hiki virtaa, ja tuntuu lähinnä että kuolen, ei sekin oli hauskaa, ei ehkä ihan sillä hetkellä. Mutta kyllä mä aika ilonen olin että senkin pystyin tekemään! Vielä on viikkoja edessä, puhutaan kuukausista. Paljon tulee vielä tapahtumaan, hyvää ja huonoa. Kaikki otetaan vastaan.

Mitäs tässä nyt sitten on tämä viikko duunattu, no perhana reenattu! Tällä viikolla alkoi Eerikkilän ulkotreenit kenulla, ai että mää rakastan reenata sielä, loistavassa seurassa tietysti! <3 Maanantaina siis salilla ja futista. Tiistaina vesijuoksua ja salia. Keskiviikkona futista, ei putkeen mennyt... Torstaina lipat pyörällä joten haavojen parantelua... Perjantaina TAAS vesijuoksua ja salia. Siis toi vesijuoksu, se kolahti aika lujaa kerralla! xD Kerrankin joku voi olla ylpee musta, kun teen just sitä mitä on sanottu!

"Paranemiseen ei ole oikotietä!" - Teemu Rannikko

Lomat lusittu

Sinne meni se hiihtoloma. Ei ainakaan etelässä tarvinnut suksien käytöstä unelmoidakkaan. Kun ystävät huiteli Rukalla, meidän perhe oli tänä vuonna niin kuin yleensäkin ihan kotona, kiitos maatilan ja elukoiden... Siinähän se loma sitten meni urheillessa ja viettäessä aikaa ystävän kanssa, jonka kanssa tulee vietetty liian vähän aikaa arkisin. =/ Läksytkin on melkein tehty jo, kerrankin ajoistaan! Tai oikeastaan kerrankin tein niitä läksyjä sanotaan näin!

 

Eerikkilä kuittaa!

Lauantai 22.2

Ensimmäinen lomapäivä <3 Siinähän se sitten meni nukkuessa ja kotona kaikenlaista tehdessä. Illan suussa oli sitten pikku poikien turnaus, jossa olin tuomarina. Ja täytyy sanoa että onneksi olin siellä jo tuntia aiemmin ja kävin lenkillä, meinaan siinähän piti oikein juosta että pysy niiden perässä! Ja tietysti oli jääkiekon pronssi ottelu. Josta taisin nähdä televisiosta viimeiset 10min. Kentän laidalta sitten tuli aina välitietoja mikä oli tilanne. Kiitos Teemu Selänne #8, olet korvaamaton!






Sunnuntai 23.2

Sunnuntaithan on normaalisti täynnä jalkapalloa, mutta hiihtoloman ajaksi poikien treenit on peruttu, joten ohjelmassa oli vain omat treenit ja koiran lenkitys pitkän kaavan mukaan. Päätin mennä hakkuu aukeaa pitkin koiran kanssa, johan oli idea... =D Hieman vetistä puuhaa.


Maanantai 24.2

Miten alkaisi maanantai paremmin kuin salilta? En mä ainakaan tiedä parempaa! Vuorossa oli jalkapäivä, siis paras päivä! Mää kun voisin treenata joka kerta jalkoja, mutta viksummat kerto että neljä tai viisi kertaa viikossa on liikaa jalkoja. Joten pakko se sitten on välillä  jotain käsiä treenata... Mutta siis näillä mentiin:

• 15min hölkkäy matolla
• 3x10 kyykky Smithissä 15kg
• Reiden ojennus 1x15 42.5kg ja molemmilla jaloilla 2x10 22.5kg
• Jalkaprässi 1x20 60kg ja yks jalka kerrallaan 2x15 30kg
• Askelkyykky, vastakkaisessa kädessä 5kg kiekko. Molemmat jalat 2x15
• Liikehallinta jutut
• Venyttelyt

Tiistai 25.2

Laskettelu reissu Sappeellle. Viime vuonna polvi taisi kestää sen pari tuntia, ja sitten oli pakko päästä pois. Tällä kertaa ensimmäiset 1.5h sujui ihan mukavasti. Aina kääntyessä vähän kirpas mutta ei sen enempää. Siinä sitten juomatauon jälkeen homma jatkui samalla menestyksellä. Välillä sitten vähän ruokaa massuun, ja ei kun takaisin mäkeen, jossa ongelmat sitten alko... Varmaan vajaat neljä tuntia yhteensä pystyin laskemaan, mutta sitten kyllä sano polvi ittensä irti. Matkalla kohti kotia sitten lumipussi bussiin mukaan, ja palloa muistuttavaan polven kylmää.
Normaalit kettuilut asiasta kuskilta, ja eikun kohti kotia. Ilta menikin sitten kipeitä lihaksia venytellessä, hunolla menestyksellä tosin. 


Keskiviikko 26.2

Laskettelusta nokkiinsa ottanut polvi sai olla salilla rauhassa, ja keskityin keskivartaloon ja käsiin. Tähän en nyt tarkemmin ala laittamaan mitä tein, koska en tiedä laitteiden nimiä. xD Mutta näin yleiseti ihmetytti oikein kun käsiä tulee tehtyä erittäin harvoin. Että mistä ne voimat sinne on tullut? Ensin kun miettii että joo tää 15kg on varmaan sopiva, mutta huomaa jo viiden toiston jälkeen että liian kevyt. Ja lopulta teen jollain 25kg! What?! xD

Torstai 27.2

Aamusta (mun aamu lomalla klo. 11->) sitten taas kohti Kutomon salia. Salilla aika sama ohjelma kuin maanantaina, painot tosin olivat vähän pienemmät, kiitos polven. Ja venyteltyä tuli oikein kunnolla. Siitä sitten matka jatkui kohti Vesihelmeä, jossa kaveri jo odottelikin minua. Vuorossa siis vesijuoksua... Oi kyllä! Tätä mulle ehdotettiin alkuviikosta, että pitäisi mennä testaileen. No ei oikein voinut ei sanoa. Joten löysin sitten lopulta itseni mummojen seasta vesijuoksemassa. Täytyy sanoa että siinä varmastikkin on joku tekniikka, mikä ei meille auennut. Kovin yritin ottaa muista mallia, mutta aika huonolla menestyksellä. Siinä sitten painettiin 40min allasta edes takaisin, aika tehokasta se on mun omallakin tekniikalla jo! =D Ja tämähän on tätä polvi ystävällisyyden huipentumaa, tätä sitten vaan kuulemma lisää... Ilman kaveria en sinne kyllä mene, sen verran tylsää hommaa, täytyy olla juoruilukaveri messissä! =D Siinä sitten polven kylmäystä kylmäaltaassa, ja lillumista terapia-altaassa. Nopeat venyttelyt vielä altaassa, ja kohti saunaa, ja Rossoa! Perheen miesväki kun oli laivalla ja yksi armeijan täyshoidossa. Lähtivät perheen naiset herkuttelemaan oikein ravintolaan!

Perjantai 28.2

På svenska!

Perjantai on aina perjantai, oli sitten loma tai ei. Siinä sitten käytiin kaupassa ja syömässä. Ei kummempia. Koko viikon ajan olen aina välillä käynyt naapurissa lukemassa vähän Kalle Ankaa! =D Kyllä, luen Aku Ankat ruotsiksi, siis katselen kuvat. Vierotusoireita selvästi koulusta koettu! Siinä sitten kuuden aikaan illalla sain jonkun ihme päähän piston lähteä lenkille. Ei siinä muuta sittenkun kamat vaihtoon ja menoksi. Seitsemisen kilsaa tuli juostua/hölkättyä välillä tosin vähän käveltyäkin. Illalla kunnon venyttelyt samalla kun katsoin Selännettä noin neljättä kertaa. Mutta aina yhtä hyvä elokuva!

Ei niin lumiset maisemat lenkillä

Kevään ekat ajelut suoritettu

Lauantai 1.3

<3 Paras voittakoon!

Ansaittu lepopäivä treenaamisesta. Muutaman viikon ajan polvi kipuillut lumpion alta, tämä siis uusi paikka... (En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa) Ja nyt tiistaista lähtien kipeä kävelessä istuessa, mitä tahansa kun tekee. No, kuulemma rasituksen merkkejä, joten jos ens viikko rauhallisemmin. Tämä tosin toive ajattelua sillä maanantaina alkaa ulkotekonurmikausi Eerikkilässä, ja tätä ihanutta kaksi kertaa viikossa. Viimeiset kolme viikkoa kun on menty aika kovaa, 37h urheilua. Ei tarvi taas ihmetellä miksi polvi oireilee, oma vika, jälleen.  No lauantaina sitten kaivoin Vespa kullan esille kaiken maailman kylvökoneiden takaa. Ja piti oikein heittää pieni lenkki kun se kerran toimi kuin unelma! Ja illalla sitten oli vuorossa Putous Finaali! Antsku!! Mie romahan kun sie voitit!
Saariluoman räppi jäi kyllä vertaansa vaille! =D Hahaa!! Ja piti ystävlle sitten tehdä Lörttänen a la Heikkilä! Oli kuulemma vielä hyvää!

Sunnuntai 2.3

Viimeiset läksyt selätetty (hups. bilsa). Tänään siis jälleen ohjelmassa jalkapäivä ja omat futis treenit. Samalla ohjelmalla mennään kuin maanantaina, tosin keskiroppaa lisäksi. Ja kunnon venyttelyt lämmittelyn jälkeen.  Ja siitä sitten eväät naamaan ja kohti futis treenejä. Kotona sitten huomisten treenikamojen pakkailua ja eväiden tekoa.

 Loppukevennys: Meitsi tiistaina lasten seikkailuradalla. Päivän paras! Tuleva Tanja Poutiainen oikein sillä! =D