Taas heräsin omaan itseeni. (Pienellä avustuksella toki, miten musta tuntuu, että muut alkaa tuntemaan meikäläisen luonteen LIIAN hyvin) Kolmisen viikkoa pystyin vain istumaan ja katsomaan muiden tekemistä. Tiesin että en kestä sitä, mutta jos jättäisin menemättä treeneihin, tunnen että petän joukkueen. Niin tässähän ei ole mitään järkeä, mennä laidalle istumaan ja kitumaan, mutta kun en voi sille mitään...
Se että syöttelin palloa ilman kipua on pahin asia. Tässä tulee helvetin iso riski, että menen muihinkin harjoituksiin mukaan. Ja tiedän, että sitä se ei kestä, ainakaan paria viikkoa pidempää. Ja sitten oltaisiin taas alussa. Ja sitä en halua! Itsekuri astuu jälleen esiin, pakko ajatella järjellä, pakko kuunnella viisaampiaan. Luulen että harvoille itsekurin kanssa tulee ongelmia, tämän asian suhteen, että pitäisi malttaa olla treenaamatta. Monilla tuntuu olevan ongelmia, varsinkin näin alkuvuodesta uudenvuoden lupausten kanssa. "Laihdun xxkg, aloitan urheilun, en syä epäterveellisesti, panostan koulussa/töissä..." Tämä lista on loputon.
Millä sitten "parantaa" itsekuria? Löytää joku asia treenamisen tilalle. Tähän päivään mennessä sitä ei ole löytynyt, valitettavasti. On sitä pleikkarilla pelaamista ehdotettu, mutta kun ei ole pleikkaria. Wii löytyy, siinä onkin sentään edes hieman urheilua muistuttavia pelejä. Mutta ei nekään nappaa, sitä jaksaa 10min pelata. Ja taas tekee mieli tehdä ihan jotain muuta. Kouluhommiin tämä motivaatio ei valitettavasti siirry, vaikka kuinka siirtäisi, se vasta harmi onkin!
Ja vielä näin loppuun alkaneen viikon suunnitelmia:
- Maanantai: Flunssan kourissa
- Tiistai: Kevyt salipäivä
- Keskiviikko: Piitkä kävelylenkki koiran kanssa
- Torstai: Sali/Pumppi/Flowride
- Perjantai: Sali
- Lauantai: Peruskestävyyslenkkiä
- Sunnuntai: Pumppi/sali, valmentamista ja omat reenit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti