Chondromalacia, asia jonka kanssa on vain opittava elämään

Rustopehmentymä tauti, sairaus tai oire millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua. Olkoon nyt vaikka sairaus. Maanantaina tuli käytyä morjestamassa tuttuja lekureita ja hoitajia Turun NEO:ssa. Taisi olla jo 11. kerta siinä paikassa, aamulla autossa mietin vain että tää ei taas voi olla totta. No olihan se, polvi sökönä jälleen kohti Turkua. Tulehdushan sieltä löytyi, ja patella ongelmakin sai ratkaisun, kuuluu sairauteen. Voi kun kiva!

 Internet maailman pahin paikka kun joku paikka kipeä, mutta tällä kertaa löytyi ihan järkevä paikka. On se hieno tunne lukea oireita joita tuppaa olemaan oikein runsaasti, ja lopussa lukee "Yleensä potilaalla on vain yksi tai kaksi oiretta, jos niitäkään sillä yli puolilla sairaus on oireeton." No mullahan on noi kaikki! Hurraa!! Mm. pistävää kipua lumpion alla, polven turpoamista ja pettämisen tunnetta, osu ja uppos. Oireita pahentaa portaissa kulkeminen ja jalat koukussa istuminen. Saisinkohan mä sen hissikortin kouluun? =D Ja ilmeisesti tunnit pitäisi saada maata sängyllä. Noniin, palataanpas takaisin pilvistä! Kaikista hienointa on lukea tekstin lopusta: "Harvoilla oireisiin kuuluu ns. lumpion hyppimistä." No niin, sekin vielä. Kitti terve moi, muutan maan alle asumaan.

Välillä aina tuntuu että miksi aina minä, miksi mun polvessa on kaikki maailman oireet. No sitä nyt on turha itkee, aina välillä se nyt ottaa vaan vähän päähän! Varsinkin sillon kun menee vähän huonommin. Päässäni on ollut hieno suunnitelma siitä millon voin reenata kunnolla futista ja millon juoksen tietyn matkan ja millon pelaan. Nämä suunnitelmat saisi heittää roskakoriin. Tarkemmin kun miettii kuukausi sitten meni paremmin kuin nytten. Nyt ollaan kotona lumipussi polvessa ja napsitaan buranaa. Loppuviikosta yritetään aloittaa vesijuoksulla ja salille sitten kun siltä tuntuu. Nyt onnutaan paikasta toiseen ja hölkkäily on kaukainen haave, puhumattakaan futiksesta.


Vaikka tää kaikki tuntuu pahalta, ei mua oikestaan edes harmita. Tai siis kun tiedän että tämä kuuluu sairauteen, oireet menevät vuoristorataa. Ainut parannuskeino on vahvistaa lihaksia ja parantaa tasapainoa. Senkin auttamisesta kipuhin ei olla varmoja. Kumpa joku vaan tietäisi kuinka kauan se vie aikaa... Ei auta kuin taas jälleen nostaa leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita ja treenejä. Silmissä siintää jo tuleva koeviikko, vitsi! Odotan reissua Syötteelle parhaan kaverin kanssa! <3 Voi kristus mikä reissu tulossa. Tosin ennen ladulle/rinteeseen menoa tarvisi tämä polvi saada rauhoitettua ja saada parit sali treenit tehtyä alle. Tosin ei mitään käsitystä mitä polvi tykkää hiihtämisestä, mutta eiköös sekin ekan kerran jälkeen selviä. Lasten seikkaulurata, olen tulossa! =D