lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sekametelisoppa

Kun pahimmasta "järktyksestä" futiksen suhteen on selvitty, on ajatukset suunnattu jälleen eteenpäin.
Uutta ajateltavaa tuli keskiviikon fysioterapiassa tuutin täydeltä. Esimerkiksi: sinä ruudun toisella puolella, seiso yhdellä jalalla peilin edessä, oletko suorassa? Vaihda jalkaa, oletko edelleen suorassa? Useimmalle harjoite oli itsestään selvyys. Niin minullekkin, oikean jalan suhteen. Vasurilla vinossa ollaan kuin Pisan kalteva torni konsanaan! Tästä lähdettiin liikkeelle keskiviikkona, ei hyvältä näytä... Seuraavaksi piti ihan vaan kävellä, välillä aina väännettiin ja tutkittiin jalkaa, iskettiin teippiä, vaikutusta parempaan ei juurikaan ollut. Äijä latelee vikoja ja ongelmia sitä mukaa mitä enemmän tutkii polveani. Ohjeita on annettu ja suurinpiirteinkin noudatettu! Matka on helvetin pitkä, luulin jo että enemmän olisi takana päin, mutta taidetaan olla sittenkin vasta alussa... Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Treenattu on tämä viikko lähinnä pyörällä, kevyt 70km jo takana ja huomenna sellaset vajaat 50km edessä. Salillekkin on palattu jalkojen suhteen varmaan kolmen viikon tauon jälkeen.  Paluu ei tosin ole ollut mikään kovin häikäisevä... Helmeenkin tarvis taas raahautua, saattaa mennä ens viikonloppuun, kiitos kolmen kokeen ensi viikolla! Ja niihinkin tarvis lukea eikä tuijottaa Potteria ja koneen ruutua...

 Tessa, Tersa, Tessu, Tesa... rakkaalla lapsella on monta nimeä! Meidän Tesu täyttää kohta kolme. <3 Mun paras kaveri, se kuuntelee aina, eikä ikinä väitä vastaan! Kaikki koiranomistajat tietävät tunteen, kun huudat omaa kultamussukkaa ja koira tulee häntä heiluen juosten luoksesi. Se on jotain loistavaa, ei turhaan sanota että koira on ihmisen paras ystävä! Aina kun astut ulko-ovesta pihalle, Tessa odottaa valmiina rappusilla ilmeellä: mitä tehtäisiin? Ihan sama mitä teet pihalla, se makaa vierellä ja vartio tekemistä. Oli sää mikä tahansa, mulla on aina lenkkikaveri. Jos mulla on huono päivä, menin lenkille Tesan kanssa ja katselen sen pönttöpään menemistä, niin pakosti alkaa naurattaa. Tai menen rappusille istumaan ja annan koiran tulla syliini, laitan naamani sen ihanan likaista turkkia vasten. Annan Tessan nuolla naamaani, se nuolee kaikki murheet pois päästäni!<3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti