Kymppipaita laitettu seinälle

Terveiset keväisestä Berliinistä! Reissu sujui oikein mallikaasti loppu kommelluksista huolimatta. Kerron reissusta enemmän kunhan saan loput kuvat kaverin kamerasta. =) Mutta tässä hieman esimakua kuvan avulla.



 Keskiviikkona joukkueella oli palaveri, jonka lopputulos ei ainakaan minua hymyilyttänyt. Joukkue lakkautettiin liian vähän pelaaja määrän vuoksi. Tämä oli oikeastaan jo arvattavissa kun treeneissä on ollut neljää kaveria, mutta kyllähän se silti on kova isku. Lause: "Se oli sitten siinä" kun tulee kännykän näyttöön ei kauheasti tehnyt mieli hyppiä sängyllä voiton voltteja.

Mä olen ehkä osittain sisäistänyt asian että maanantaina ei ole treenejä, niitä ei tule olemaan koko kesänä. Oikeasti kuitenkin vain toivon että herään tästä unesta ja kaikki on niin kuin ennen. Koska asun täällä syvällä metsässä, ei ole lähettyvillä muita joukkueita joissa pelata. Lähin taitaa olla Hämeenlinnassa ja sinne ei minua kukaan ole kuskaamassa, ja autokortinkin saan vasta syyskuussa.

 Hetki sitten iloitsin kun Mestareiden Liigan matsi näkyy hotellissa, mutta nyt koko potkupallo voisi painua maan alle. Tunne kun saat viestin Suomesta "se oli sitten siinä". Joukkue lopetettu liian vähän pelaaja määrän vuoksi. Olo on aika tyhjä. Mun kesähän ja muukin aika vuodesta on suunniteltu reenien ja pelien mukaan, niiden aikataulujen mukaan on eletty kahdeksan vuotta.

Suurin asia mikä mua on motivoinut kuntouttamaan polvea on päämäärä päästä pelaamaan. Nyt sitä ei enään ole. Miksi suostuin menemään helmeen vesijuoksemaan, menin sinne uudestaan ja uudestaan, juoksin sitä allasta edestakaisin ja mietin että jos tän avulla saan pelata niin kyllä mä tämän sitten teen. Suostuin olemaan monta kuukautta poissa treeneistä. Viimeiset neljä viikkoa kaduttaa eniten, jos olisin tiennyt että ne olisivat viimeiset mahdollisuudet treenata, mua ei olisi saanut Eerikkilästä pois raahaamallakaan! Olisin ollut valmis hajottamaan polvea lisää. 

 Usein mulle toitotetaan että joka asiasta on etsittävä jotain positiivista, löysin tästä jopa jotain sellaistakin. Nyt mulla ei ole mitään kiirettä saada polvea kuntoon, tai siis tämän nyt voi ymmärtää monella tavalla. Tottakai haluan sen mahdollisimman nopeasti kondikseen. Kun oli vielä tavoite pelata kesäkuussa, nyt sellaista tiettyä aikaa ei ole. Koittakaa tehdä omat johtopäätökset! =D Tämä ei todellakaan tarkoita, että tässä alettaisiin löysäilemään, ja vetämään lonkkaa kun ei ole oikeastaan enään mitään tavoitetta/maalia. Tämän pitäisi olla koko loppu elämän projekti, tavoitteena toimiva polvi. Mutta mun korvaan toi ei kuullosta ns. tavoitteelta. Täytyy olla joku kunnon maali mihin tähdätä. Nyt ongelma vain on, mikä se maali on??


Nyt kun arki alkaa taas pyörimään, se tulee varmasti muuttumaan paljon. Tuskin tajuan edes kuinka paljon. Nyt voi itse päättää millon treenaa, kun futiksessa on tottunut että tietty päivä, paikka ja aika. Tästä voi tulla vielä ongelma, kun ei ns. ole pakko lähteä treenaamaan. Ja varsinkin kun ei ole ketään kenelle olisit tilivelvollinen, eli valmentajaa. Nyt se pitää itse potkia itseään liikkeelle, saapi nähdä miten varsinkin kesällä onnistuu!

Paita jäädyttetty sängyn päätyyn

Keskiviikko iltana musta tuntu pahalle, torstai aamuna kun kaupungilla näit jotain futikseen liittyvää alko vaan vituttaan. Tällä hetkellä olo on vaan tyhjä. Päivällä pomputtelen sen verran mitä pystyin palloa nurtsilla ja mietin että se nyt oli sitten siinä. Heikkilä + pinkit bopot + 10 paita + jalkapallo-ottelu, se yhdistelmä ei tule enään toteen moneen kuukauteen, voi olla jopa vuosiin. Tuttu ja turvallinen joukkue on hajonnut, elämä jota elin kahdeksan vuotta on takana päin. Jalkapallo oli, on nyt ja tulee aina olemaan suuri osaa elämääni. Sen "muoto" taitaa nyt vain vaihtua. Nyt on hyvä kohta kiittää ensinnäkin valmentajia, joukkue kavereita joita on ollut monia vuosien varrella. Kahdeksan vuotta sitten kun aloitan ja nyt kun se on loppu oikeastaan yksi kaveri on tallannut vierelläni sen koko matkan. Emmi "Team Löysä" never death!!<3 Kiitän FJK:ta, olen kantanut pelipaitaa suurella kunnialla ja ylpeydellä! Kiitän tottakai vanhempiani teidän rahoilla ja ajalla sain harrastaa juuri sitä mitä halusin! Nyt se on vain loppu. Asian sisäistäminen kestää vielä viikkoja. Mutta on pakko kääntää uusi lehti historian kirjassa!

Luovuttaminen ei kuulu sanavarastoon!