Ehkä toisiks hienoin fiilis sen jälkeen kun pystyin kävelemään kunnolla!!

Tiditittidiiiii!!! Pieni muotoinen ilmoitus asia; Sartsa on palannut viheriölle. Tosin vain treenien merkeissä, mutta parempi se kuin ei mitään! Fiilis; 129%. Tätä fiilistä on haettu viimeiset 8.5kk salilta, helmestä, lenkiltä, pyöräilystä, pesiksestä, sählystä... Ei oo löytynyt! Mutta eilen se löysi luokseni Sortohaan kentällä. Legendaarisella Sortohaan kentällä, ihanat hyttyset, autolla/mopolla runnottu nurmikko ja tietysti nokkospuskat, mikään ei ollut muuttunut loistokkaista b-junnu vuosista!

Kunpa tämä fiilis ei häviäisi koskaan! Vaikka sattuu, kipu on sen tunteen arvoista kun reenaat täysillä. Vaikkakin reenit olivat löysät/kevyet niihin verrattuna mihin oon tottunut. Syy; reenasin c-junnujen kanssa joita oli kolme. Ehkä parempi aloittaa tälläin kevyesti! =D Ennen reenejä pelotti ja jännitti, kestääkö polvi. Siinähän se mukana tuli. Eikä edes tullut tarvetta kala-altaan jäille! =D Nautitaan nyt tästä fiiliksestä!

Miten tästä eteenpäin. Samalla kaavalla: sali, lenkkeily, pyöräily ja helmi + pesis, sähly yms. Nyt kun fudiksen makuun on kerran päästy on ketuttavaa kun ei ole omaa joukkuetta. "Joutuu" reenaan junnujen kanssa, kiitos siitä Mika ja koko muu joukkue!! Vielä ketuttavampaa ens viikolla joukkue tauolla, ja sen jälkeen reenit samaan aikaan kuin urheilukoulu jossa olen ohjaajana... Nice! Se siitä sitten... Noo, enköös mää jotain kehitä! =D

Eletään hetki pilvissä ja uskotellaan, että polvi ei sano itseään irti vaan ens kaudella pystyisin pelaamaan. Ongelmia riittääpi. 1. Forssassa ei todennäköisesti ole joukkuetta 2. Lähin kolmosta pelaava joukkue on Huittinen tai Salo 3. Bensa on julmetun kallista! 4. En ole vielä tarpeeksi hyvä, että saisin sponsorikseni vaikkapa Neste Oilin 5. En halua miettiä enempää... Ongelmia riittääpi, mutta eikö ne ole tehty voitettaviksi?