Kehitys loppuu tyytyväisyyteen -Teemu Selänne #8

Kun on reenannut reilut kuusin kuukautta vain yhdellä ajatuksella "Teen tän koska haluan pelata!". Keväällä kun tieto joukkueen loppumisesta varmistui ajatus muuttui "Teen tän koska haluun polven kondikseen" Viimeiset pari viikkoa ajatus on ehkä hieman muuttunut, totta kai haluan polven kondikseen. Tietysti se on maali, sen kun saavutan olen saavuttanut jotain helvetin suurta. Elämäni suurimman asian siihen mennessä! Muttaa siihen nyt menee heetki. =D Nyt ajatus on jotain kuntoutumisen ja hyvän olon yhdistelmästä. En mene enään salille sen takia, että pakko mennä että saan polven kuntoon. Menen koska se on kivaa, mukavaa urheilua ja melko kivutontakin. Haastan itseni mukavuusaluen ulkopuolelle, tekemään isommilla painoilla, koska haluan saavuttaa jotain hienompaa. Esimerkki: kevät talvella kyykky ilman mitään painoakin oli yhtä taistelua, nyt menee helposti 40kg 20 sarjoja. Duuni tuottaa tulosta, se ruokkii motivaatiota tehdä lisää.

Tämä kuu on kyllä ollut uusien ajatusten kuukausi. Olen lukenut ensimmäisen ylppäri kirjan! =D Hurja Sartsa! Enään kolme terveystiedon kirjaa ja 8? ruotsin kirjaa, ja aikaa kaks viikkoa, hyvältä näyttää! Mutta siis... Eilen ensimmäistä kertaa lenkillä tuntui hyvälle. Yleensä asenne lenkille on jo syvältä eikä tuo fyysinenkään puoli niin hurjassa tikissä ole... Ehkä tästä vielä jottain tullee! Toinen asia on fudis. Päätin, että jos nyt pääsen ja saan lähteä pelamaan muualle, mä olen muuten kondiksessa! Ja kun sitä joukkuetta ei ole, pitää reenaa yksin. Pitää suunnitella kaikki reenit, mitä teen ja miten ja millä tehoilla. Se tuottaa haastetta. Kun käytössä on vain nurmi, kaksi selectiä ja kaksi maalia sekä 12 tötsää, saa kyllä käyttää mielikuvitusta. Tämä viikko reenattiin pujottelua ja ens viikolla sitten ehk harhautuksia ja jotain.

"En tiedä onko tää hulluutta vai hulluutta: kello on hieman yli kahdeksan ja meikäläinen on lähdössä pyörällä salille" Onko se? Ei mun mielestä, se on tapa elää. Tapa elää liikkumalla, jos on tavoitteita niiden eteen pitää tehdä kaikkensa. Ihmisillä on tapana "antautua" jollekin asialle, hengittää sen kautta, antaa sille 120% se on asia mitä ilman ei vain elä, arki määräytyy sen mukaan. Jos olet työssä josta pidät, jossa haluat menesty asia voi olla työpaikkasi. Pikkuveljelläni taitaa olla tuo ainainen pelaaminen tai sitten kaikenlainen duunailu moottoriajoneuvojen kanssa. Jonkulle se on opiskelu, monelle se on jo lukiossa. Päivärytmi määräytyy koulun ja läksyjen mukaan. Monille se on urheilu. Treenejä suunnitellaan viikko eteenpäin, mitä tehdään, misää ja monelta. Kaikki muu tehdään urheilun ehdoilla. Mulla se menee aikalailla juuri näin. Lukujärjestykset on suunniteltu reenaamisen kannalta. Koko päivä kulkemiset ja ruuat mukaan lukien. Vaikeaa? Noup! 

Jonkin verran on elämässä jäänyt asioita kokematta urheilun takia, jos lähden pelaamaan se tarkoittaa entistä enemmän suunnittelua ja kompromisseja. Mutta jos saan ja pystyn pelaan se kaikki tulee 110% takaisin fudiksen kautta.