"Viimeinen varoitus"

Kolme kuukautta on jo kulunut nilkan leikkauksesta! Jo vai vasta, pitäisi itsekkin välillä tajuta, että ehkä se on enemmän vasta yhdeksän viikkoa sitten kömmin pois Tyksistä, ja seitsemän viikkoa sitten sain luvan kävellä ilman keppejä! Kauhea kiire pystyä tekemään sitä ja tätä, palata normaaliin reeniarkeen. Edellis kerralla fyssari kysyi kaunko käytin keppejä. Totesin, että kipsin poiston jälkeen varmaan pari päivää sisällä ja neljä ulkona. Kuulemma jotkut tulevat vielä seitsemän viikonkin jälkeen keppeihin tukeutuen fyssariin. Totesin vain, että lääkäri anto luvan jättää pois kun ei enää tarvitse käyttää. No tämä nyt ehkä hieman kostautui näin jälkikäteen ajateltuna, koska vasta kolmen kuukauden jälkeen astun nilkalla tavallisesti. Kuulemma tämä kesti todella kauan pidempään kuin normaaleissa tilanteissa.

Kuitenkin ahkeralla nilkan jumppaamisella olen kuitenkin päässyt tähän tilanteeseen. Kehuja saan aina tunnollisesta reenaamisesta/käsittelemisestä, koska hermojen ja jänteiden hierominen ei ole mitään mukavaa puuhaa, mutta jokainen minuutti on kannattanut! Ollaan päästy tilanteeseen, jossa mikään ei ole enään kiellettyä! Juoksemisen saa vihdoin aloittaa luvan kanssa, jos ens kesänä jaksais kentällä vaikka juostakki! Hiihtäminen, kuntosali, pumppi, sisäpyöräily, vesijuoksu, uinti, luistelu ovat kaikki lajeja joissa ei tärähdystä tule eli erittäin suositeltavia. Pikku hiljaa lisäillään asteittain juoksua ja pallon kanssa tehtäviä reenejä. Puolityhjällä pallolla metrin päästä seinään sisäsyrjäsyöttä onnistuu jo parinkymmenen minuutin ajan. Nilkkapotkuun on siis hieman vielä matkaa!

"Nyt aletaan sit reenaa tosissaan" tarkoitti siis lähinnä nilkan suhteen kovenevia harjoitteita, eikä näin ylipäätänsä reenimäärien lisääntymistä, tosin siltä nyt ei voida välttyä. "Jäitä hattuun Sara! Mä tiedän kuinka tunnollinen oot reenaan muuten ja näiden harjotusten suhteen. Kyllä se nähtiin polven kanssa ja nyt tulos, on saakutin hyvä polvi tolla nivelellä ja liikeradalla! Kuitenkin, jos sä tuut kolmen viikon päästä tänne tulehtuneella nilkalla ni!" (En tiennyt kuinka murhaavan ilmeen kaveri edes osas tuottaa!) Tänäänkin todettu, ei se määrä vaan se mitä tekee!

Kipsin poiston jälkeen ja tänään

Otsikon lausahdus "viimeinen varoitus" kuuluikin fyssarilta sen jäkeen, kun hän sai kuulla etten ole käyttänyt nilkkatukea reenatessa moneen moneen viikkoon. Tässä kohtaa itsensä puolustelu on turhaa. "Ymmärrätkö sä, että jos tää nilkka nyt nyrjähtää uudelleen se on sit oikeesti hyvästit futikselle ja aikamonelle muullekkin urheilulajille?! Oot saanu jo aika monta keltasta korttia ja punasella lentää sit lopullisesti vaihtopenkille!" Tuon jälkeen meikäläinen meni suht hiljaseks vaikka läppä yleensä fyssarin kanssa lentää koko ajan ja joka asiasta. Tapa käsitellä ikäviä asioita. Vaninkoja voi sattua, mutta ehkä ei turhaan kannattais ottaa riskejä nilkan suhteen. Joudun siis ehkä jopa nöyrtymään ja kaivamaan sen tuen jostain esille. Ensin kyllä kokeilen kinessioteippejä, ennen kuin luovutan taistelun nilkkatueka vastaan!