Miksi sä teet tätä, jos et ees tykkää tästä?

Siinäpä vasta fiksu kysymys! Tämän kuulin viime perjantaina kun olin aloittelemassa 45min vesijuoksua ja ehkä siinä ääneen hieman kirosin sen tylsyyttä, olinhan jo sille viikolle tehnyt sitä kaksi tuntia. Tokaisin vain, että koska on vaan pakko. Kaveri tuskin ymmärsi miten niin vain on pakko. Kuntouttamisessa on montaa ei niin kiinnostavaa/epämiellyttävää juttua, joita on vain pakko tehdä jotta homma etenisi halutusti. Ei niin kiinnostavia juttuja ovat erityisesti vesijuoksu, venyttely ja pilatesrulla (yksi pahimpia vihollisiniani). Niitä on vain tehtävä päivästä toiseen, vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Jotenkin pitää vain etsiä sellainen "moodi" et nää on nyt vaan tehtävä pois alta, että päästään etiäpäin ja kohti ehkä omasta mielestäni mukavampia juttuja. Joukkoon mahtuu myös oikeasti epämiellyttäviä juttuja. Vesijuoksun kohdalla se vain vituttaa tuijottaa samoja laattoja kerta toisensa jälkeen, vaihtelua tuovat uudet ohitettavat eläkeläiset altaassa. Tällä hetkellä yksi epämiellyttävimmistä asioista on varmasti leikkaushaavan hierominen. Tällä yritetään vähentää/muokata arpikudoksen muodostumista. Valmiiksi herkkä arpi ja siihen lisätty jumissa oleva hermo tekevät hommasta vähintäänkin mielenkiintoita. Tätäkin huvia pitää tehdä useamman kerran päivässä. No, mitäpä sitä ei tekisi paremman nilkan eteen!

Yleensä tää on ihan hauskaa hommaa!

Mutta miksi teen näitä juttuja? Koska on mukamas pakko. Kuten alakoulun kaverini isä aina tokaisi: "Tässä elämässä ei ole pakko kuin maksaa veroja ja kuolla!" Ei huono pointti! Mistä kukaan tietää menenkö mä sinne helmeen neljättä kertaa tällä viikolla, saati mistä kukaan tietää mitä mä siellä oikeasti teen? Ketä edes loppujen lopuksi kiinnostaa. Itseäni varten mä tätä teen. Tässä ollaan tilivelvollisia ainoastaan itselleen. Karu totuus.
Ei tässä olisi pakko tehdä mitään nilkan eteen, sen kun vaan jää sohvalle makaamaan. Voisi verrata siihen, että huomen aamulla et lähtisi töihin. Yksi kerta ei ehkä vielä ole paha, mutta teeppä se useamman kerran viikossa. No parin viikon jälkeen ei sun tarvii, edes miettiä sun työpaikkaa enään. Hetken on ehkä hauskaa olla "vapaa", mutta jossain vaiheessa tarvotsen uuden työpaikan. No, jokainen voi miettiä onko uuden työpaikan löytäminen ihan helppoa, kun edellisestä sait laiskuutesi takia potkut.

Sama juttu nilkan kanssa. Voin jättää tämän päivän treenin tekemättä, ei se haittaa. Viikon tekemättömyys alkaisi jo näkymään takapakkina esim. liikkuvuudessa. Kun sitten jaksaisin vaikka kuukauden päästä jatkaa juttua, olen mennyt useamman kuukauden takapakkia kaikessa. Ei ehkä kannata.
Tähän ajatukseen kun lisätään, että joku on oikeasti jo kertonut sulle mitä sun pitää tehdä jotta edistyt, niin miksi en sitten vain tekisi niitä? Itse mä niistä itselleni teen "pakkostatuksen" asioita, mutta se vain sopii mulle paremmin, koska silloin niistä on vaikeampi luistaa! Motivaationa toimii tieto, että jossain vaiheessa pääsen seuraavalle askeleelle. Tällä hetkellä se varmasti tietää sisäpyöräilytunteja kutomolla, jalkojen reenaamista salilla ja ehkä jopa joihinkin jumppiin pääsemistä! Salaa toivon jopa lupaa päästä hiihtämään, tosin tällä hetkellä sataa vettä vaakatasossa... Viikko mennään vielä pelkästään vesijuoksu, kävely ja kuntosali ilman jalkojen rasitusta luvilla, mutta ehkä lääkäri antaa ensi viikon tiistaina jo luvan jonkin muuhun!